Tahallinen väärinymmärtäminen

Katolisen- ja islamin uskonnon yhteinen tunti Wienissä katolisessa koulussa.

Työni puolesta seuraan eräitä uutisaiheita. Luen koulu – ja etenkin katsomusaiheiset keskustelut mediasta ja seurailen siihen liittyvää some-keskustelua. Ihmettelen samaa ilmiötä kuin Helsingin Sanomien uutispäällikkö Jussi Pulliainen (HS 9.3.2016): ”Tahallinen väärinymmärtäminen yleistyy Suomessa…”

Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Esa Ylikoski osallistui syyskuussa katsomusopetuspaneeliin, jonka oli järjestänyt Suomen uskonnonopettajien liitto (SUOLI). Ylikoski sai somessa melkoista ryöpytystä, esiintymisestään vihollisen areenalla.

Vaikka joku tiesi oikaista luulon, että Ylikoski on ainoastaan paneelissa mukana, eikä osallistu muuhun toimintaan, keskustelu jatkui. Oikea tieto ohitettiin sujuvasti.

Tahallinen väärinymmärtäminen on lisääntynyt. Samassa paneelissa keskusteltiin, kuinka saisimme oikaistua julkisuudessa liikkuvat katsomusopetukseen liittyvät väärät tiedot. Tehtävä tuntuu mahdottomalle. Ihmiset luottavat huhuihin, kuulopuheisiin, tekevät johtopäätöksiä yksityisen tapauksen perusteella, eivät selvitä kokonaisuutta, eivät kysy asiantuntijoilta vaan puhuvat omasta kokemuksestaan käsin.

Se kokemus saattaa olla vuosikymmenien takaa. Kaikkihan ovat koulua käyneet ja on vaikea uskoa, että mikään olisi muuttunut. Kannattaisi ottaa selvää. Yhden harhan aiheuttaa lakitekstissä oleva oman uskonnon opetus-termi. ”Siellä ne vain omaa opettavat, pitäisi mennä yhteisopetukseen, niin tulisi tietoa muustakin kuin omasta uskonnosta”.

Jo vuonna 2003 luovuttiin tunnustuksellisesta opettamisesta ja kaikkien uskontojen opetussuunnitelmissa on ollut tutustuminen myös muihin uskontoihin. Jo varhaiskasvatuksessa tutustutaan lähiympäristössä oleviin katsomuksiin; uskontoihin ja uskonnottomiin. Yläkoulussa kokonainen vuosi opiskellaan vain muita uskontoja.

Mutta puhuuhan ne siellä tunnilla, että Jeesus on noussut kuolleista! Totta. Ylösnousemus on kristinuskon keskeinen opetus. Usko on henkilökohtainen asia, sitä ei koulu tarjoa.

Luulisi ainakin pedagogien ymmärtävän, että lähiseutuperiaatteella toimitaan. Omasta katsomuksesta ja lähiympäristöstä lähdetään liikkeelle. Tämä ei mene millään perille, etenkään jos asian esittää kirkon edustaja. Hän valehtelee ja vetää tietysti kotiinpäin.

Kuten uutispäällikkö Pulliainen kolumnissaan totesi, ääritulkinnat ovat lisääntyneet. Oikeaa tietoa ei tahdo saada läpi tässä ristitulessa. Inhokkeja ja suosikkeja luetaan eri silmälasien läpi.

Niin sanottu kaikille yhteinen katsomusopetus on saanut paljon palstatilaa. Opetushallituksen mukaan yksikään koulu Suomessa ei ole saanut niin sanottuun yhteiseen katsomusopetukseen kokeilulupaa. Kaikki niin sanotut opetuskokeilut toimivat harmaalla alueella.

Omasta näkökulmastani voin kärjistää malliksi yhteisopetuksen näin: pienryhmäisten uskontojen ja elämänkatsomustiedon opettajat saavat kenkää koulusta ja joku koulun opettaja vetää opetuksen ilman tietoutta opettamistaan aiheista. Opetussuunnitelmat on muokattu eri opettajien mielen mukaisiksi, virallisista ohjeista ei ole tietoakaan. Pidetään kivakoulua ja puhutaan kaikkea sitä mitä ei muilla tunneilla ehditä tehdä.

Yhdessä on aina opiskeltu. Olen opettajana ollessani pitänyt monet oppitunnit luterilaisten kollegojen kanssa. Joskus mukana ovat olleet myös islamin opiskelijat ja heidän opettajansa.  Sitä kutsutaan yhdessä opiskeluksi ja se on suotavaa ja antoisaa. Tähän antaa laki mahdollisuuden nytkin.

Näenköhän päivän, jossa tämä keskustelu menee oikeille raiteille, opetusta aletaan oikeasti kehittää ja vastakkainasettelu vähenee. Toivoisin, että mielensäpahoittajat ja tahallisesti väärinymmärtäjät ottaisivat vastaan kiihkotonta tietoa.

Yhdyn uutispäällikkö Pulliaisen kolumnin lopputoteamukseen: ”Silti katson peiliin ja aion ainakin itse yrittää. Tuletko mukaan?”

 

Sirpa Okulov

kasvatusasiain koordinaattori

Suomen ortodoksinen kirkko

Jätä kommentti

*