Taivaallinen taukopaikka

Harri Peiponen.

Moni kesälomamatkalainen on usein, ja ehkäpä lähes yhtä usein hetken mielijohteesta, pysähtynyt tutustumaan matkan varrelle sattuneeseen kirkkoon, hautausmaahan tai luostariin, joita jälkimmäisiä on Itä-Suomessa peräti kaksin kappalein. Media puhuu matkailijamääristä, kirkollisessa mielessä heitä voi kutsua myös pyhiinvaeltajiksi: jokin selittämätön tekijä vain saa ihmiset pysähtymään pyhään paikkaan.

Identiteetti kasvaa perinteestä, traditiosta – on vaikea ponnistaa eteenpäin elämässä, jos ei ole tukevaa alustaa, vaikkapa kalliota. Teologit voivat antaa oman selityksensä, mutta ehkäpä yleisellä tasolla voimme puhua traditiosta, joka on elämään kuuluvaa, pysyvää. Ortodoksisessa perinteessä käytetään kahta ilmaisua, Traditio ja traditio, siis pienellä ja isolla alkukirjaimella kirjoitettuna.

Mitä Traditio on? Isä Raimo Sissonen pohtii Traditiota ja lainaa ortodoksiteologi V. Losskya: ”Traditio on Pyhän Hengen toimintaa Kirkossa”. Kristillinen traditio on se usko, jonka Jeesus Kristus antoi apostoleille ja joka apostolien ajoista lähtien on siirtynyt sukupolvelta toiselle kirkossa. Traditio tarkoittaa Raamattua, uskontunnustusta, ekumeenisten kirkolliskokousten säädöksiä ja isien kirjoituksia, kanoneja, jumalanpalveluskirjoja, pyhiä ikoneja – itse asiassa koko oppijärjestelmää, kirkkohallintoa, jumalanpalvelusta ja sitä taidetta, joka on liittynyt ortodoksiseen kirkkoon kautta aikojen. Traditio on Pyhän Hengen elävää kokemista nykyajassa, ja Tradition sisäinen olemus on muuttumaton, sillä Jumala ei muutu. Traditio omaksuu jatkuvasti uusia muotoja, jotka täydentävät vanhoja niitä kumoamatta.

Entä traditio? Sen voisi lyhyesti kuvata olevan kaikkea sitä, mitä seurakunnassa tapahtuu, siis sitä, mitä seurakunnat eli seurakuntalaiset tekevät, eli ilmentävät uskoaan. Yksi hyvä esimerkki ovat praasniekat. Temppelijuhlaansa eli syntymäpäiväänsä viettävät kirkot ja rukoushuoneet ovat erityisesti kesällä suosittuja pyhiinvaelluskohteita. Praasniekat ovat yhdessä näkemisen ja kokemisen tapahtumia. Ennen vanhaan jumalanpalvelusten lisäksi praasniekassa tavattiin tuttuja, päivät olivat suosittuja kylässä käyntipäiviä, nuoriso tapasi muita saman ikäisiä ortodokseja. Tapaamisissa vaihdettiin kuulumisia ja suunniteltiin tulevia tapahtumia, ja elämää yleensä. Tämän päivän praasniekoilla voi sanoa olevan samankaltaisia tehtäviä, ehkäpä niiden merkitys ihmisten elämässä on kuitenkin hieman muuttunut ajan saatossa.

Pysähtymispaikan lomamatkalla tarjoavat myös 260 Tiekirkkoa, joiden kohdalla kehotetaan jarruttamaan taivaalliselle tauolle. Tiekirkot tarjoavat toisenlainen tauon: kirkkorakennuksen sisällä sekä usein niitä ympäröivällä hautausmaalla voi parhaimmillaan kokea rauhan, kauneuden ja pyhyyden.

Opastetut hautausmaakävelyt ovat olleet Kuopiossa erittäin suosittuja jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Hautausmaiden ylläpitäminen on tärkeä osa kirkon toimintaa. Niiden ylläpito tukee kirkon julistusta ja on tärkeä sen toiminnasta ihmisten keskellä. Kuopion ev.lut. seurakuntayhtymän hautausmaakävelyjä esittelevässä lehtisessä puistopäällikkö Aarne Laukkanen toteaa, että ”hyvin hoidetulla hautausmaalla suru vaihtuu kiitokseksi, toivottomuus toivoksi ja kuolema uudeksi elämäksi”.

Vihdoinkin! Kuopiossa sijaitseva RIISA on yksi Euroopan huomattavimmista ortodoksisista kirkkomuseoista. Se avattiin huhtikuussa pitkän remontin jälkeen. Uskonnot ovat keskeinen osa ihmisen elämää ja identiteettiä kaikkialla maailmassa. Niihin liittyvä kulttuuriperintö ja symboliikka koskettavat meitä kaikkia. RIISA kuvaa itseään tiedon ja kokemuksen lähteeksi, joka puhuttelee yleisöjä yli uskonto- ja kulttuurirajojen, ja siksi se on ollut ja tulee nyt uudistettuna olemaan kaikkien matkailijoiden vierailukohteena.

Mahdollisuuksia pyhiinvaellukseen, sattumalta tai tarkoituksella, on siis paljon. Pyhiinvaellusmatkalle ei kuitenkaan tarvitse lähteä omaa seurakuntaa kauemmaksi. Rovasti Erkki Piiroinen on kirjoittanut, ettei pelkkä matka pyhään paikkaan ole pyhiinvaelluksen keskeisin tekijä, vaan ”matkan tarkoituksena on kohottaa meidät arjesta ylös, antaa meille hengellisiä elämyksiä, jotka vahvistavat uskoamme ja antavat voimaa ahdistuksiin ja vaikeuksiin”.

Harri Peiponen

Kirjoittaja työskentelee pappina Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt mm. tiedottajana ja arkkipiispan sihteerinä Suomen ortodoksisessa kirkollishallituksessa.

Jätä kommentti

*