Olen viimeisen päälle jouluhöperö. Koko pimeän syksyn odotan sitä hetkeä, kun olisi sopivaa kaivaa esiin laatikoissa muutosta toiseen pysyneet askartelutarvikkeet ja väkertää itse himmelit, joulukalenterit, -koristeet, -kortit ja -kranssit. Yleensä sopiva hetki koittaa silloin, kun ihan kaiken itse tekeminen on jo myöhäistä.

Piparkakkutalon olen sentään tällä viikolla saanut tehtyä – tosin mantelilastuilla paanutetut katot ovat vielä keskeneräisiä, koska pussista löytyi ehjiä lastuja vain puoleen kattoon. Muutaman vuoden taloilutauon jälkeen päätin onneksi, että piparkakkutalon ei tarvitse olla enää edeltäjiään suurempi, monimutkaisempi ja hienompi. Pienemmän mökin katto on myös huomattavasti helpompi ja nopeampi paanuttaa kuin isomman. Edellisen paanukaton parissa vietin useamman illan.

Joulu tulee parhaiten kaiken omatekoisen keskelle puhtaaseen ja puunattuun kotiin. Niin kuvittelen. Kaikki mahdolliset tekstiilit pestään, kaapit käännetään ylösalaisin siivouksia varten, lattialistat hinkataan puhtaiksi, kodinkoneet siirrellään paikoiltaan ja hellannupit irrotetaan. Uudessa kodissamme on hämmästyksekseni myös irrotettavat nuppien reunukset!

Tänä vuonna joudun kauhukseni luistaa lähes kaikista joulusiivouksista. Tenniskyynärpääni äityi niin pahaksi, että lääkäri kysyi tarvitsenko todistuksen vapautukseen joulusiivouksista. Vasemmalla kädellä hoidettava joulu, niin töissä kuin kotona, on minulle kertakaikkiaan vieras ajatus, mutta yritän hillitä itseni. Toivottavasti mies ymmärtää joulurauhan nimissä siivousvastuunsa.

Yhdestä asiasta en luovu kuitenkaan vielä mistään hinnasta. Kaikki jouluruuat on tehtävä itse alusta saakka. Pikkusiskoni ihmetteli joskus, että laatikkoihini kelpaa sentään kaupan vihannekset. On niiden kasvattamistakin tullut joskus hurjina vuosina kokeiltua, mutta perunaa meni penkkeihin enemmän kuin sieltä tuli, joten totesin yrityksen kannattamattomaksi. Joululaatikkotehtailu on aikaisempina vuosina mennyt niin överiksi, että laatikoita syötiin usein vielä kesälläkin. Nyt olen hieman viisastunut.

Näyttää siltä, että joulun tekeminen jää tänäkin vuonna pahasti kesken. Joulu saattaa kuitenkin tulla aikaisempien vuosien tapaan riittävän hyvänä, vaikka mittavat suunnitelmani joulun tekemisestä eivät toteutuneetkaan. Jospa antaisinkin jouluvieraani tulla valmistelemaan jouluni valmiiksi.

”Taas aiot jouluvieraakseni ja saavut Jeesus meillekin. Oi avaa itse sydämeni, sun että vastaanottaisin. On koti kaunistettu sulle, vaan köyhän sydän ennallaan. Tuo taivaan kaunistusta mulle, käy itse juhlaa laittamaan.”

 

 

Riikka Räihä, Kuopion tuomiokirkkoseurakunnan kanttori