Tungosta kaapissa

 

Jokamiehen tietolähde Wikipedia kuvailee kaapista ulos tulon tarkoittavan homoseksuaalisuuden paljastamista julkisesti. Näin ollen ihminen myös hyväksyy itsensä sosiaalisessa ympäristössä. Oletko tullut ajatelleeksi, että sosiaalinen paine pitää kaapissa muitakin kuin homoseksuaaleja?

Kaapissa on uskonnollisia ihmisiä, köyhiä, eronneita, alkoholistien lapsia, sairaita, jätettyjä ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjä. Vaatii vahvaa itsetuntoa puhua edellä mainituista asioista joissakin sosiaalisissa tilanteissa. Helpommalla pääsee, kun pysyy kaapissa.

Julkisuuden henkilöiltä onnistuu asioiden paljastaminen. Heistä tulee malleja muille vastaavaa kokeneille. Kaikilla ei ole samoja voimavaroja. Nuori ei ilkeä sanoa, ettei osallistu yhteisiin rientoihin, koska kotona ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen. Sosiaalinen paine pitää monet köyhyyden häpeässä

Kaikissa työyhteisöissä ei ole trendikästä paljastaa, että on aktiivinen kirkon jäsen. Uskovaisilla on leima otsassa. Eikä se maallistuneessa Suomessa aina ole positiivinen polttomerkki. Somekeskusteluissa jyrää kirkkoa ja uskontoa halveksivat henkilöt. Harva toisinajattelija lähtee nimellään puolustamaan muun muassa uskonnonopetusta. ”Paskamyrskyä” ei ole mukava ottaa vastaan. Tästä seuraa mediaharha, että Suomessa vain harva haluaa uskonnonopetusta tai on kiinnostunut kirkollisista asioista.

Muistan, kuinka tätinikin oli osittain kaapissa sosiaalisen paineen vuoksi. Joku oli tuonut matkoilta suuren paperi-ikonin hänelle. Täti sanoi, että hänellä riittää yksi ikoni, älkää tuoko lisää. Joku oli letkauttanut ikävän kommentin Ikonien käytöstä. Täti oli Karjalan evakko toisuskoisten joukossa. Toinen jalka oli kaapissa, vielä vuosikymmenien jälkeen. Erilaisuuden häpeä. Erilaisuus on myös trendikästä, mutta on muistettava, ettei se kaikille ole sitä.

Saamelaisilta kiellettiin oman kielen käyttö välitunneilla koulussa. Karjalaisia ryssiteltiin jos he käyttivät karjalan kieltä. Nyt karjalankieli on trendikästä ja sitä harrastaa nuorisokin. Saamenkielellä voi kirjoittaa ylioppilaaksi.

Historiallisten syiden takia, eräillä paikkakunnilla kannetaan esi-isien perintönä huonoa itsetuntoa. Vanhempien kokemat nöyryytykset ovat siirtyneet lapsien itsetunnolle. Silloin tällöin saan tietoja perheistä, jotka mieluummin eroavat kirkosta kuin vaativat oman uskonnon opetusta lapsilleen.

Kirkko ei vastaa kouluopetuksen järjestämisestä, mutta kunnasta on vaikeampi erota. Kirkosta erotaan, vaikka mielenilmauksen osoite on väärä. Johonkin pitää paha mieli suunnata. Onneksi näitä tapauksia on harvemmin. Kaikki tällaiset ovat noloja koululaitoksessa, jonka opetussuunnitelmat korostavat monikulttuurisuutta ja perheen ja koulun kumppanuutta. Perusopetuslaki on yksiselitteinen uskonnonopetuksen määrittelyssä. Oman uskonnon opetus on lapsen oikeus.

Luulisi vähemmistöjen ainakin pitävän yhtä. Vähemmistöön kuuluvan pitäisi ymmärtää toista vähemmistössä olevaa, vaikka heillä olisi erilainen vähemmistöstatus. Sopivatko yhdenvertaisuusmarssille kaikki kaapissa olijat?

Sirpa Okulov

kasvatusasiain koordinaattori

Suomen ortodoksinen kirkko

 

Jätä kommentti

*