Uskonto on osa meitä, mielipiteistä huolimatta

On taas se aika vuodesta, jolloin saa pelätä suvivirren pannaan asettamisen puolesta.

Jyväskylän Kirkkopäivillä toukokuussa uskonnon roolista, näkymisestä ja hyväksyttävyydestä julkisuudessa ja julkisissa tiloissa olivat keskustelemassa laidasta-laitaan -mielipiteitä kannattavien tahojen edustajat. Kirkkoja ja uskonnollisia yhteisöjä ajetaan yhä ahtaammalle.

Mietitäänpä hetkinen – pitääkö oikeasti kirkon olla joka paikassa? Moni uskonnollinen taho on omaksunut ajattelutavan, että seurakunnan pitää jalkautua, olla siellä missä ihmisetkin ovat, eli joka paikassa. Onko tässä menty liikaa toiseen laitaan miettimättä, mennäänkö liian pitkälle?

”Miksi kirkko ei voi olla kirkko” tai ”palataan olennaiseen” -kannanottoja on esiintynyt aiempaa enemmän, mutta ne eivät ole saaneet juurikaan vastakaikua. Vaarana on, että joka paikkaan menemisellä ja olemisella kadotetaan helposti evankeliumin julistamisen keskeinen sanoma: sisältö.

Neljä vuotta sitten käsittelin blogissani syitä miksi kannattaa, jos ei nyt tukea, niin ainakin suhtautua myönteisesti aineellisesti verovaroin, mutta Pyhän Hengen johdatuksessa toimivaan kirkkoon. Valtiovallan ja ammattijärjestöjen kanssa ylläpidetään sellaisia etuja, joita muualla maailmassa ei ole: syitä voi olla parhaimmillaan vuositasolla yli 60.

Jälleen kerran on hyvä muistuttaa, että vaikka kuinka joku sanoo, ettei kirkko ole esillä hänen elämässään millään tavalla, niin on kiistattomia todisteitä siitä, että kirkko on osa kaikkien meidän elämäämme.

Kirkollisia juhlia, jotka sattuessaan viikolle ovat vapaapäivä, ovat ainakin seuraavat: loppiainen (teofania), pitkäperjantai (suuri perjantai), toinen pääsiäispäivä, helatorstai, jouluaatto, joulupäivä, toinen joulupäivä.

Yllä mainittujen pyhäpäivien lisäksi myös kaikki sunnuntait ovat pyhiä eli vapaapäiviä (52 kpl).

Luulenpa, että myös kirkkoa ja uskonnonopetusta vastustavat pyhittävät vapaapäivikseen nämä kirkolliset pyhäpäivät. Jokainen voi jatkaa pohdintaa vaikkapa siitä, toteutuuko tässä asiassa tasavertaisuus- ja reiluuslogiikka.

isä Harri Peiponen
Kirjoittaja työskentelee pappina Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt mm. tiedottajana ja arkkipiispan sihteerinä Suomen ortodoksisessa kirkollishallituksessa.

Jätä kommentti

*