Rennon letkeä kesätahti on hiipinyt elämääni lomaa odotellessa. Kevään ja alkukesän kiireistä hiljentyneessä kalenterissani on merkintöjä, jotka ovat olleet siellä jo useita kuukausia, mutta katse alkaa huomaamatta olla valikoiva.

Ristisanoja-blogin deadline lukee kalenterissani kissankokoisilla kirjaimilla keskellä viikkoa, mutta vasta perjantaina ymmärsin lukemaani, että sehän meni jo.

Kesä on mennyt työn ohella uutta elämänvaihetta opetellessa. Sain tulevan aviomieheni vihdoinkin Kuopioon saman katon alle ja pikkuriikkisessä kaksiossa eläminen on ollut erittäin opettavaista. Kumppanin lisäksi opin paljon uutta ja omituista myös itsestäni.

Omasta tilasta ja maallisesta turhuudesta luopuminen on haastavaa, vaikka olen kuvitellut olevani joustava ja tulevani toimeen vähillä tavaroilla. Hienosti mies kuitenkin mahtui aluksi kolmeen henkariin ja kahteen lehtikoteloon. Nyt näyttää kauluspaitarivistö ottaneen oman tilansa ja olen saanut luovuttua edes joistakin käyttämättömistä vaatteistani ja nuoteistani.

Kuinka paljon sitä tuleekin säilöttyä jos jonkinlaista asiaa, jolle saattaa joskus vaikka kymmenen kiloa kevyempänä tai muutaman kuoron rikkaampana löytyä vielä käyttöä.

Kesäisen kevyesti olisi mukava välillä tuulettaa kaappeja ja varastokoppeja,  ja todeta että vähän on tarpeen.

 

 

 

Riikka Haapamäki, Kuopion tuomiokirkkoseurakunnan kanttori