Trollaus ja valetiedot liikkuvat sukkelasti sosiaalisessa mediassa. Mitä mehukkaampi otsikko, sen liukkaammin tieto liikkuu ja sitä jaetaan.
Kun otsikoidaan että ”Suomessa on liian hyvät sosiaalituet”, on varmaa, että kommentteja riittää ja juttua jaetaan. Aivan yhdentekevää, miten asia jatkuu otsikon alla.
Tulkitsen trolliotsikoksi taannoin olleen uutisen ”KHO: Oppilas ei saanut vaihtaa uskonnonopetusta elämänkatsomustietoon”. Eihän Korkein hallinto-oikeus voinut muuta ratkaisua tehdä, sillä perusopetuslain mukaan evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäsen ei voi elämänkatsomustietoa valita. Elämänkatsomustieto on tarkoitettu uskonnottomille.
Uutinen jatkui perheen ilmoituksella, että oppitunnilla on muun muassa rukoiltu polvillaan, suudeltu maata ja tehty ristinmerkkejä. Tähän asti moni jaksoi uutisen lukea. Jutun tulkinta tehtiin tältä pohjalta
Uutisen jälkeen olevien mielipidekirjoitusten mukaan koulu ja rehtori olivat liian suvaitsevia. Pois vain tuollainen keskiaikainen meininki. Uskonnonopetuksesta pitää heti päästä eroon.
Harva luki uutisen loppuun ja vielä harvempi ymmärsi lukemaansa. Perheen väitteet eivät olleet totuudenmukaisia. Aivan varmasti oppitunnilla on ristinmerkkiä opeteltu ja tehty. Kyse on ortodoksisesta uskonnosta, jonka tapakulttuuriin se kuuluu. Asioita opetellaan opetussuunnitelman mukaisesti. Pedagoginen toiminta kesti KHO:n tarkastelun. Maata ei oltu suudeltu eikä polvillaan rukoiltu.
Moni luulee tietävänsä. Ja mitä vähemmän tietää, sitä enemmän luulee. Järkiperusteet eivät paljon paina. Luin jokin aika sitten tutkijasta, joka oli huolissaan ihmisistä, joiden tiedonhankinta ja siihen liittyvä käyttäytyminen on keskiaikaista. Tällä hän viittasi siihen, miten somessa liikkuviin valeuutisiin reagoidaan virallisesta faktatiedosta huolimatta.
Kaveri uskoo veriryhmädiettiin. Uskomuksen mukaan eri ihmisten on syötävä erilaisia ruokia riippuen veriryhmästä. Vaikka virallinen ravitsemustieto sanoisi toisin, eräät eivät usko ”kaiken maailman dosentteihin”. Virallisen tiedon asiantuntijat on loattu ja mututieto on nostettu johtavaksi tiedon lajiksi.
Lukutaito on Suomessa maailmanlaajuisesti mitattuna huippuluokkaa. Medialukutaitoa kuitenkin tarvitaan. Ihmisellä on taipumus uskoa raflaaviin valeuutisiin. Näin ovat dosentit todenneet. Järjen käyttö ei ole kiellettyä. Uutisia on osattava lukea ja mikä vaikeampaa, ne pitää vielä ymmärtää.
Sirpa Okulov
kasvatusasiain koordinaattori
Suomen ortodoksinen kirkko
Eino J. (maallikkona)
mukava pohdinta ja ajatuksissani mukavan erilainen näkökulma, peukutin
muistan tuon uutisen ja lukeneeni, muistaakseni se kuitenkin oli vain pikkuinen kirjoitus.
– Ihmettely jäi maallikolle päälle, hieman vaivaamaan: minkä vuoksi asiasta oli ollut tarpeen valittaa aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka, uskontohan on yhteiskunnassa vapaaehtoinen?
– en sinänsä lukenut mielessäni puheena olevaa uutista hei ensimmäisenä trollaamiseksi. Tämän uudissanan olen yhdistänyt siitä ensimmäisen kerran lukiessani tarkoittavan venäläismielisyyden korostamista (vääriä argumentteja korostaen …), kun oikeaoppisuus edellyttäisi ilmeisesti länsimielisyyttä … ja ainakin yleisesti hyväksyttyjä tulkintoja; näin muistelen jutustelun kulkeneen.
– tästä kiersin alkuperäiseen kysymykseeni, mitä oikeusjutulla haettiin? että trollattiinko vai mitä?
(ruotsalaisten karoliini-sotilaitten ohjesääntö edellytti luterilaisiltakin polvirukoukset, ja kaiketi papeilla on ev.lut. kirkossakin jo käytössä tuo ristinmerkin teko – lieneekö kopioitu ortodokseilta?)
Ristisanoja
Kiitos kommentista. Käsitin ko. uutisen trollaukseksi, koska siinä oli kärki väärässä kohtaa. Uutiseksi oli asetettu se, ettei lapsi päässyt ET opetukseen. Se ei ole uutinen, sillä laki kieltää sen. Otsikko provosoi mielestäni uskonnonopetuksen vastaisuuteen. Tämä on ikävää.
Eino J. (maallikkona)
Kouluaineena uskonto on helppo kymppi, siitä on vaivatonta saada hyvä numero todistukseen. keskiarvo nousee
Muistan että opettaja antoi jo ekaluokalla luettavakseni jonkin ylemmän tason oppikirjan. Seurasin nimittäin yhteisluokassa toisen luokan opetusta toisella korvalla ja vastailin sivusta kysymyksiin – oli helppoa. Uskontohan on tarinoita ja kertomuksia, jotka muistin jo ensi kuulemalta.
Noihin lapsuuteni aikoihin pidettiin vielä kylällä seuroja, joissa lapsetkin olivat mukana – pyhäkoulu oli tarpeeton – siellä puhuttiin vain pikkulapsien juttuja, joten kävinkin siellä vain kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen kerran, kuten vanhemmilleni asian ilmaisin. No, nykyisin pyhäkoulut ovat hyviä tapoja viettää aikaa ja oppia kaikenlaista tarpeellista, yhteisiä seuroja lienee vähemmän … ja valeuutisiakin lienee enemmän …