Viikko ennen pääsiäistä vietetään palmusunnuntaita eli virpopyhää. Noidiksi pukeutuneilla, pannujen ja korien kanssa kulkevilla virpojilla ei ole paljoakaan tekemistä sen iloisen perinteen kanssa, joka on karjalaiskylistä siirtynyt muuallekin Suomeen.
Virpomiseen tarvitaan pajunoksa, jonka jokainen koristelee parhaansa mukaan. Kaikille virvottaville varataan oma oksansa. Kevään ensimmäisellä elämään puhjenneella kukalla, pajunkissoja täynnä olevalla oksalla toivotetaan tuoreutta ja terveyttä kummeille, vanhemmille, sukulaisille ja tuttaville.
Viikkoa ennen pääsiäistä palmusunnuntain lauantaina muistellaan Lasarusta, jonka Jeesus herätti kuolleista evankeliumin mukaan. Lauantai-illan vigiliassa saa jo maistaa pääsiäisen ylösnousemuksen esimakua. Tuolloin siunataan myös virpovitsat aamua varten.
Palmusunnuntaina muistellaan Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin. Kansa otti Hänet vastaan palmunoksin. Siitä muistuttavat virpovitsat. Perinne kuuluu ortodoksiseen hurskauselämään ja tapakulttuuriin.
Karjalassa virpopyhä oli yhteinen, uskonnosta riippumatta kuten nykyisinkin. Länsi-Suomesta levinneen noitavirpomisen ajankohta on toinen. Noidat virpovat suuren viikon lauantaina, joka tunnetaan Suomessa paremmin lankalauantaina. Tuolloin Kristus oli haudassa ja kokkoja polttamalla yritettiin karkottaa pimeyden voimat. Noidat, jotka tunnetaan myös trulleina, eivät olleet hyvän onnen tuojia vaan päinvastoin.
Ortodoksisisille lapsille opetetaan yleensä ensimmäisenä uskonnollinen loru: ”Virvon varvon tuoreeks terveeks, Jumala sinua siunatkoon” tai ”virvon varvon tuoreeks terveeks Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi”. Kansanperinne tuntee myös monia muita loruja.
Muistan omasta lapsuudesta, kuinka virpominen oli myöskin aikuisten leikkiä. Naapureille saatettiin toivottaa…”isännälle ikä pitkä, emännälle perä leveä”. Yleensä toivotettiin rikkautta ja rakkautta. Virpojat hauskuuttivat suoralla vihjeellä: ”Muut ne virpoo vitosella, mikä kymppiä kyselen”. Virpomisestahan saadaan yleensä palkka.
Joskus aikuiset voivat toivottaa lapsilykkyä nuorelle vaimolle ”virvon varvon tuoreeks tiineeks”. Loruja syntyi myös muihin tarkoitusiin. Virpoja saattoi pyytää, että ihmiset pahat tavat, kuten juopottelu jäisi pois. Siitä ei loukkaannuttu, sillä tarkoitus oli hyvä.
”Virvon varvon tuoreeks terveeks, kui pahat tavat pois heittämäh, viinanjuondan pois heittämäh, hyvät tavat tilal ottamah, raittiina elämäh, hyväks mieheks tulemah, Jumala mieles pitämäh.”
Edellä mainittu loru poistettaisiin tänä päivänä miehiä syrjivänä. Loruja voisi päivittää nykyaikaan. Olisi hauskaa nähdä millaisia loruja nykypäivän tapahtumat voisi tuottaa. Aiheesta voisi järjestää vaikka kirjoituskilpailun. Poliitikoilla ja julkkiksilla voisi olla oma sarjansa.
”Virvon varvon tuoreeks terveeks, laihaks, osaavaks, taitavaks työssä, kärsivälliseks, kaunihiks, kielitaitoseks, master cheffiks, Jumala sinua siunatkoon.”
Edesmennyt uskonnonopettajani sanoi joskus että ”minun Jumalani on huumorintajuinen Jumala”. Iloton kristinusko ei ole uskottava.
Sirpa Okulov
kasvatusasioiden koordinaattori
Suomen ortodoksinen kirkko
