Voimaa luonnosta

Kevätpilkillä

Voimaa luonnosta

Nurinkurista kirjoittaa että saisin voimaa luonnosta. Melkein aina tuntuu siltä, että kun pakkaa repun ja lähtee tuonne metsään, se vie voimia. Tarjolla on hikeä, selkäkipua ja voimien ponnistusta. Rankimmat asiat liittyvät polttopuusavottoihin ja metsästysretkiin. Joskus jopa marjojen kerääminen tai sienien etsiminenkin on vähintäänkin henkisesti raskasta. Saalista pitäisi sieltäkin tulla että retki olisi onnistunut.

Tällaisia me olemme. Kilpailuhenki, joka meitä riivaa, vie ilon ennakkoon yksinkertaisiltakin metsäretkiltä. Tosin, nyt kun on liikkunut parivuotiaan Beaglen kanssa tuolla pupujen perässä, on tahti hieman muuttunut. Koiraa ei voikaan käskeä mieleisekseen. Se joko päättää viihtyä siellä pidempään, tai sitten sitä ei kiinnosta tänään oikein mikään.

En tiedä kuultaako aika muistot, mutta lasten ollessa pieniä, mutta kävelytaitoisia, lähdimme useasti luontoon, ihmettelimme siellä näkyviä kummallisuuksia, istuimme, rauhoituimme, teimme tulet ja söimme hyvin. Onhan nämä tietysti tallennettu myös diakuviksi, niin kuin monet muutkin rakkaat asiat. Ajattelen, että se on antanut heille samanlaista pääomaa kuin esim. musiikkiopiston 7 vuotta kestänyt pianokoulu. Vanhempana osaa arvostaa näitäkin.

Luontoon on päästävä. Lempivuodenaikani; kevät ja syksy ovat otollisinta aikaa metsässä liikkumiseen. Oli hienoa kuulla eduskuntavaalien alla, kuinka valtava yhteisymmärrys tässä maassa vallitsee luonnon puolesta. Luonto antaa sielulle sellaista voimaa jota ei mistään muualta saa. Vesi, metsä, pellot, tunturit ja vaikka ihan oman kodin läheinen metsikkö saavat meidät toteamaan oman pienuutemme ja aikamme rajallisuuden. Meillä on täällä paikkakunnallamme iso suojelukohde, aarnimetsä, joka on mystinen paikka. Olemme joskus vieneet lapsia leiriltäkin sinne. Kesähelteellä se on varjoisa, viileä ja hieman pelottavakin valtavan kokoisine kuusineen. Pehmyt vihreä sammalmatto ja valtavat muurahaiskeot ovat jotain sellaista mitä ruutukaava-alueella ei nää.

Luonto antaa voimaa. Selkäkipu unohtuu pian ja kun talvella laitat uuniin puita, muistat vain ne mukavimmat asiat. Ilman tuota riivatun kilpailuhenkeä, ei meidänkään talossa nautittaisi luonnonantimista siinä määrin kuin nyt tehdään. Kaikki tämä loppuu aikanaan, mutta nyt hallitus ja kanssaihmiset, jätetään tämä perintö tulevillekin lapsille.

Jätä kommentti

*