Vuorokausi vankilassa

Lähiaikoina toimittajat ovat kokeilleet viettää vuorokauden kodittomana, vankilassa ja sitä, miltä tuntuu olla suljettuna konttiin, kuten pakolaiset ovat joutuneet olemaan. Vuorokaudessa ei vielä voi kovin syvällisesti perehtyä toisten kokemuksiin, mutta jonkinlaista tuntumaa se jo antaa. Eräs tutkija istui tuntikausia nuorten hurjapäiden autossa saadakseen ymmärrystä, mistä tarve rajuihin ylinopeuksiin nousee.
Vanhan intiaanien sanonnan mukaan toista ei kannata arvostella ennen kuin on kävellyt mailin hänen mokkasiineissaan. Hyvä ohje. Jäin miettimään, mikä olisi tilanne, johon haluaisin tutustua vuorokauden verran, minkälaisiin ihmisiin haluaisin kosketuspintaa ja ymmärrystä heidän tilanteestaan ja/tai ajattelustaan.
Olisi varmaan mielenkiintoista olla vuorokausi vaikkapa ateistien joukossa, sissijoukkueen mukana, kaaharien kyydissä tai pakolaisleirillä. Mitä sitten luulisin oppivani? Tuskin siinä ajassa mitään syvällistä, mutta ehkä syntyisi joku ymmärrys siitä, että olemme kaikki ihmisiä, kaikki samaa ihmiskuntaa. Ja samalla ehkä löytäisin jotain sellaista, jonka pohjalta voisi keskustella muutenkin kuin vain juupas-eipäs -tuntumalla ja pelkojen/luulojen pohjalta.
Useimmiten nimittäin vahvoista mielipiteistä on turha keskustella faktojen avulla. Tunnetusti kaikki mielipidettämme myötäilevät uutiset ja faktat vahvistavat mielipidettämme ja, hassua kyllä, samoin vastakkaiset kirjoitukset myös vahvistavat omaa ajatteluamme. Pidämme vastakkaisia faktoja ja juttuja vääristelynä ja uskomme yhä vahvemmin omaan asiaamme. Ne toiset vain yrittävät vääntää asiaa väärin, ajattelemme.
Valitettavasti ajatuksissamme on olemassa me ja ne. Ja niin kauan kuin on olemassa me ja ne muut, ei löydy yhteistä tilaa keskustella. Ja silloin on aina myös olemassa” ne toiset”, joita voi syyttää kaikesta epämukavasta elämässä, siitäkin, mihin ne toiset eivät ole syyllisiä. Mutta kun oikeasti on olemassa vain me – ihmiset, omine erilaisine mielipiteinemme, tapoinemme, perinteinemme ja uskomuksinemme.

Kirsti Tapanainen

 

Kirjoittaja on seurakuntapastori Leppävirran seurakunnassa. On aikanaan toiminut myös kielenkääntäjänä sekä SLS:n lähetystyöntekijänä Jerusalemissa.