Yksi tutkinto ei enää riitä

Kesäkuun alussa ei tarvitse enää jännittää – tiedot uusista ylioppilaista ja muiden tutkinnon saaneista sekä seuraavalle luokalle siirtyvistä ovat tulleet toukokuun puolella, ja nyt on aika juhlia, ja hengähtää. Osalla alkaa kesäloma, osa on valmistautunut alkukesällä pidettäviin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pääsykokeisiin, joten tältä osin on kuitenkin siis vielä jännitettävää.

Myös seurakunnat ovat järjestäneet erilaisia juhlallisuuksia niin koulunsa nyt päättäville kuin myös ensi syksynä aloittaville. Omassa seurakunnassani siunattiin viime sunnuntain tilaisuudessa syksyllä koulutiensä aloittavat ekaluokkalaiset ja samalla jaettiin nk. lakkiraha ylioppilaille ja muille koulunsa päättäneille. Kirkko ja seurakunnat haluavat näin osoittaa, että ne ovat mukana nuoren eri elämänvaiheissa.

Nuorten osallistuminen seurakuntien eri toimintoihin vähenee rippikoulu- ja kristinoppileirien jälkeen, mutta se ei mielestäni kerro koko totuutta heidän suhtautumisestaan kirkkoon. Nuorella on vain yksinkertaisesti lukion tai toisen asteen opintojen jälkeen niin paljon pohdittavaa tulevaisuuden suunnittelussa, ettei seurakunta mahdu juuri tällä hetkellä elämään. Edessä on tuntematon matka – mitä koulun jälkeen, mitä tulevaisuus tuo. Kaikki tämä mietityttää, mutta luulen, että usko, toivo ja rukous ovat usein monen mielessä elämän pyörteissä ja käänteissä.

Koulu on antanut tiedolliset valmiudet, mutta myös monella tavoin yhteiskunnassa elämiseen tarvittavia valmiuksia. Arvopohja, joka ohjaa nuorten tulevaisuutta, rakentuu toivottavasti myös kristillisestä arvomaailmasta. Patriarkka Bartolomeos on sanonut, että ortodoksinen kirkko muuttaa maailmaa ympärillään, vaikka se ei aina yhdy ympäröivän maailman arvomaailmaan.

Kirkko on muistuttamassa esirukouksin nuoria elämäntaipaleellaan myös siitä, etteivät he unohtaisi seurakunnallista yhteyttä, olivatpa he missä päin maailmaa tahansa.

Maailma muuttuu vauhdilla. Elinikäisestä oppimisesta ja opiskelusta alettiin puhua 1990-luvun loppupuolella. Tällä tarkoitetaan koko työelämän aikana tapahtuvaa opiskelua ajatuksena: et ole koskaan liian vanha opiskelemaan, eikä yksi tutkinto enää riitä.

isä Harri Peiponen

Kirjoittaja työskentelee pappina Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt mm. tiedottajana ja arkkipiispan sihteerinä Suomen ortodoksisessa kirkollishallituksessa

 

Jätä kommentti

*