Individualismi eli yksilölähtöinen ajatussuunta on yksi tämän ajan ilmiöistä. Jo tarhalapset tuntuvat tietävän olevansa ainutlaatuisia yksilöitä. Jokaista nikopetteriä pitäisi kohdella yksilöllisesti ryhmässä. Yhteiset säännöt joudutaan opettelemaan kantapään kautta.

Individualismi selittää myös lännen maallistumista ja kirkosta eroamista. Ihminen tahtoo itse luoda totuutensa ja uskontonsa. Television keskusteluohjelmassa yrittäjä, näyttelijä ja pappi Johannes Lahtela suomensi termin minä, minä, minä-ajatteluksi. Johannes Lahtelalle kävi toisin. Häntä alkoi kiehtoa yhteisöllisyys.

Mennessään Valamon luostarin jumalanpalvelukseen, hän oli helpottunut. Hän sai vain olla. Kukaan ei udellut miten hän koki palveluksen tai mille hänestä tuntuu. Lahtela havaitsi kaiken ajattelun ja keskustelun keskiössä olevan yksilöllisyyden myös taakkana. Oli hyvä heittäytyä kollektiiviseen rukoukseen. Kukaan ei vaatinut mitään, eikä kysellyt tuntemuksia. Lahtelasta tuli myöhemmin pappi, joka toimii hengellisissä tehtävissä oman toimensa ohella.

Jos ortodoksisen kirkon rukouksia kuuntelee, huomaa, ettei keskiöön nouse yksilö vaan yhteisö: ”Herra muista meitä…”. Vain uskontunnustus on yksikön ensimmäisessä persoonassa. ”Uskon yhteen Jumalaan…”. Ennen kyläyhteisöt olivat tiiviitä ja elämä yhteisöllisempää. Suomessa lähes kaikki kuuluivat johonkin kirkkoon, sillä kirkkoon kuulumatonta ei katsottu hyvällä. Kirkkopakosta on luovuttu asennetasollakin, mutta samalla on menty toiseen äärilaitaan.

Meillä on positiivinen uskonnon vapaus. Uskonnolliseen yhteisöön voi kuulua tai olla kuulumatta. Sosiaalisen median kommenttipuheenvuoroista voisi päätellä, että kirkkoon kuuluminen on vanhanaikaista ja takapajuista. Eikä uskonnonopetusta tulisi olla kouluissa sitä haluaville, vaikka se ei ole uskonnottomilta pois. Uskonnottomille on olemassa elämänkatsomustiedon opetus.

Eräät elävät minäkuplassa, johon ei muita mahdu. Joillakin on hämärtynyt se, että yhteisiä pelisääntöjä pitää demokratiassa noudattaa, vaikka kuinka olisi yksilönvapaus. Toisten huomioonottaminen on hyvien tapojen mukaista. Junassa kuulee usein puhelinterroristeja, jotka pulisevat raha-asiansa, perheriitansa ja seurustelunsa koko vaunun kuullen. Puhuja on ottanut tilan itselleen välittämättä siitä, etteivät ihmiset ole kiinnostuneita hänen saldostaan tai perhedraamastaan.

Jos menen huomauttamaan, että menisit puhelinkoppiin puhumaan, pääsen välittömästi sosiaalisen median sivustolle henkilönä, joka tunkee jonkun henkilökohtaiselle reviirille ja pyrkii rajoittamaan minä minä minä- toimintaa.

Itävallassa paikallinen populistinen puolue kantaa huolta tupakoitsijoiden yksilöllisestä oikeudesta sauhutella vapaasti missä tahansa. Puolueen agendalla on EU:n tupakkakiellon kumoaminen. Toivotaan ettei Suomessa lähdetä tämän suuntaiselle individualistiselle linjalle.

Sirpa Okulov

kasvatusasioiden koordinaattori

Suomen ortodoksinen kirkko