Yksin Jumalan kunniaksi – Portaanbach

Sain parikymmentä vuotta palkkaa siitä, että luin teologisia ja filosofisia tekstejä antiikista nykypäivään.

Vuosikausia tekstimassojen kanssa aherrettuani aloin kiinnostua kielistä, jotka eivät ole lingvistisiä. Sellaisiin kuuluu musiikki.

Musiikki sisältää lauseentapaisia kognitiivisia sisältöjä ja se kantaa tunteita. Jo vuosia olen pitänyt nuottien lukemisesta enemmän kuin sanojen lukemisesta.

Joitakin vuosia olen soittanut viikottain porukassa, joka soittaa ensijaisesti prima vista -pohjalta niin sanottua klassista musiikkia. Soittamista harjoitetaan pääosin soittajien kodeissa.

Tuollaisen soittamisen kautta musiikin paikaksi on muodostunut koti ja siitä on tullut osa luonnollista elämää. Samalla ainakin minä olen erkaantunut henkisesti esittävän musiikkikulttuurin niin sanotuista ulkomusiikillisista muodoista.

Kaikenlaiset kumartelut ja esilläolot lienevät perua hovikulttuurista. Yleisö puolestaan on aatelistoa, joka shampanjalaseineen arvioi esityksiä tauoilla. Käyttäytyminen on yhtä arvokasta kuin hautajaisissa, vaikka säveltäjävainaan kuolemasta on yleensä jo ainakin 200 vuotta.

Taputtaminen on outoa. Jos musiikki puhuttelee, miksi se pitää peittää heti päättymisensä jälkeen käsien räiskymisellä tai huutamisella? Miksi musiikki ei saa jäädä soimaan konsertin päätteeksi?

Esittämisen välttämisestä huolimatta Lapinlahdella yleistyi viime syksynä ajatus, että olisi hienoa, jos kirkkomusiikista innostuneet laulajat ja soittoporukkamme harjoittelisivat Bachin kantaatteja ja musisoisivat ne kirkossa jonakin pyhänä.

Ilmaisu ”ajatus yleistyi” johtuu siitä, että ajatus oli elänyt jo useita vuosia säveltäjä ja pianisti Sanna Pietikäisen mielessä. Musiikin yleisen johtovastuun otettuaan hän sai kumppanikseen laulajien valmennukseen laulunopettaja Päivi Lappalaisen. Minulla oli harrastajasoittajana onni tarjota hankkeelle suoja Portaanpään opiston piirissä.

Syntyi Portaanbach.

Portaanbach on kirkko- ja taidemusiikkia musisoiva kuoro ja orkesteri, joka pyrkii seuraamaan Johann Sebastian Bachin teostensa loppuun kirjoittamaa merkintää Soli Deo Gloria – yksin Jumalan kunniaksi. Siksi toivotaan, että sen esityksissä ei taputettaisi, ei ainakaan, kun ne tapahtuvat kirkossa.

Tärkeintä on musiikki ja siihen liittyvä selittämätön haltioituminen, siirtyminen toisenlaiseen todellisuuteen.

Esittäminen ja esitys ovat sivuseikkoja. Jos musikaalinen haltioituminen tapahtuu harjoitellessa, musisoiminen täyttää tarkoituksensa. Siitä tulee – jumalallista.

Jumalallinen musiikissa jää yksin Jumalan kunniaksi. Musiikkitiede tai musiikkikritiikki ei kykene selittämään sitä.

Suosittelen Portaanbachin tapaisten ryhmien kokoamista seurakunnille kanttoreiden työnä.

Uskon, että musiikkielämän eteenpäin vieminen seurakunnissa toteutuu parhaiten nojautumalla protestanttiseen kirkkomusiikkiperinteeseen. Muzakkia on maailma tulvillaan eikä sillä ole muuta annettavaa kirkkomusiikille kuin se, ettei kirkkoa erota kauppakeskuksesta.

Vaativaakin musiikkia voidaan toteuttaa omin voimin. Ei Bachillakaan ollut urunpolkijoiden lisäksi kuin muutama laulaja stemmaan ja jokunen soittaja.

Joka viikko uusi kantaatti ja eikun ilmoille tällaiselle joukolle. Mahtoiko tulla vääriä ääniä? Ryntäsikö joku aloitukseen tai laahattiinko jossain? Olisiko käynyt opinnäytteeksi? Hui hai. Musiikki oli Jumalan kunniaksi. Se ei ollut esittäjän kunniaksi tai kriitikon itsetunnon rakennukseksi.

Musiikkioppilaitosverkostomme on niin laaja, että joka kylästä löytyy musiikkiopiston rämpineitä soittajia, jotka nauttivat soittamisesta, johon sisältyy uskallusta ja intohimoa. Innostuneita laulajia on varmasti.

Portaanbachin porukassa on neljä ammattimuusikkoa, pari koululaista, metsänhoitaja, maanviljelijä, eläkeläinen, insinööri, sairaanhoitaja, opettaja, teologian tohtori, koruseppä, perheenäiti ja keitä heitä nyt onkaan.

Musiikinharrastus on parasta henkistä huoltoa ja avaa myös omaan ammattiin uusia ulottuvuuksia samalla kun se vie aivan muuhun maailmaan sen paineiden alta.

Yksi kantaattien toteutuksista on videoitukin. Se löytyy tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=dg2o8Vm3O-c

Petri Järveläinen

 

 

 

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kiitos antoisasta kirjoituksesta. Minulle tosin tuli levoton olo kantaattia kuunnellessani. Se voi johtua keväästä. Voihan se olla, että markkinavoimat pitävät tänä päivänä huolen haltioitumisesta, kuten myös erilaiset musiikkia toistavat mediat.

    Kuuntelen aika ajoin gregoriaanisia musiikkiesityksiä ennen nukkumaan menoa – mietin voisiko niitä esittää kotimaan kirkossakin?

Jätä kommentti

*