Yt – uhka vai mahdollisuus?

Irtisanomisiin johtavat yt-neuvottelut tuntuvat olevan arkipäivää maassamme lähes joka puolella. Ovat olleet sitä jo pidemmän aikaa. Media on suoltanut yt-sanomaa kansalle sitä mukaa kun kerrottavaa on ja tuntuu, että tämä sanoma on alkanut jo turruttaa mieltä. Uudet irtisanomisuutiset milloin mistäkin päin Suomea eivät enää nostata samalla tapaa nenäkarvoja pystyyn kuin ensimmäisten uutisten ilmestyttyä. Yt-menettely on kuitenkin saanut mörön viitan harteilleen, koska se koskettaa ihmisen toimeentuloa ja työn arkeen tuomaa mielekkyyttä. Taloudellinen epävarmuus ja toimeentulon puute langettavat synkän varjon arkiseen elämään.

Parhaassa, tai pahimmassa tapauksessa tämä kuvio voi sattua perheen molempien palkansaajien kohdalle. Löyhässä hirressä roikkuminen uutisia odotellessa ei mieltä ylennä. Kuka saa kenkää? Millä perusteella? Mitä sitten, kun lopputili koittaa? Olenko yhtä hyväksytty ja arvokas työttömänä kuin työelämässä ollessani? Onko elämässä enää sisältöä ja mielekkyyttä? Kuka maksaa perheen laskut? Nämä ja monet muutkin ajatukset pyörivät mielen päällä uutisia odotellessa.

Yt-mörön viitta laskeutui jokunen vuosi sitten harteilleni, kun jouduin olemaan mukana uuvuttavassa neuvottelussa. Neuvotteluissa mukana olleena kierroksen läpikäyminen tuntui aika-ajoin luhistavan koko voimalla alleen ja musertavan mehut sisuksista. Toisen kerran yt-mörkö vieraili perheessämme hetki sitten, kun puoliso oli ”kierroksella”. Vaikka kuinka järjellä ajatteleekin, että kyseessä on ”vain” työ – kukaan ei ole kuolemassa tai ihmishenkiä muutoinkaan uhattuna – niin tämä mörkö on sitä lajia, että se musertaa, kyykyttää, vie yöunet ja pahimmassa tapauksessa terveyden. Odottavan aika on pitkä ja tuskainen.

Mutta on odotuksen aikana tullut pohdittua positiivisiakin vaihtoehtoja. Voisiko tämä olla ovi johonkin uuteen? Niinhän sitä sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Jospa revohkan läpikäyminen mahdollistaisi jotakin ihan uutta elämässä: kenties uuden alan opiskelua tai jatkokouluttautumista omalla alalla. Oman pään sisäinen prosessi pakottaa miettimään omat vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet.

Näistä positiivisista pohdinnoista palautuminen maan pinnalle on tapahtunut tömähtäen: maaseudulla asuvana koulutusmahdollisuudet ovat olemattomat ja työpaikat kiven alla. Käytännössä opiskelu tarkoittaisi paikkakunnan vaihdosta ainakin jossain mittakaavassa. Perheellisenä ja maaseudun muhevassa mullassa juurtuneena tämä vaihtoehto ei hirveästi houkuttele. Opiskelu tietäisi pienempiä tulon lähteitä, mutta voisi tuoda ihan uudenlaista sisältöä elämään. Uusien ovien avautuminen ja avaaminen voi olla mahdollisuus, jota ei ehkä kannata sivuuttaa. Siitäkään huolimatta, että esteitä matkan varrelle sattuisi. Niitä on siellä joka tapauksessa. Joskus uuden oven joutuu avaamaan vastentahtoisesti, mutta näkymä oven toisella puolen voikin olla positiivisesti yllättävä.

 

Hanna Kytölä

Diakoni Joroisten seurakunnasta

Jätä kommentti

*