Ei enää koskaan yksin – Suomi NATO:n jäseneksi

Suomi on tienhaarassa. Turvallisuuspoliittinen ympäristömme on muuttunut dramaattisesti viimeisten vuosien aikana ja erityisesti Venäjän käyttämä sotilaallinen voima osana ulkopolitiikkaansa on herättänyt ymmärrettävästi huolta Suomessa – miten meidän täällä käy?

Mikään tai kukaan ei suoraan uhkaa Suomea. Meillä on hyvät välit naapurivaltioidemme kanssa ja sisäinen turvallisuutemmekin on hyvissä kantturoissa, vaikka meiltäkin on lähtenyt terroristeja taistelemaan milloin minkäkin ”pyhän sodan” tai aatteen nimissä.  Tämä ei silti tarkoita sitä etteikö tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti myös täällä, sillä erityisesti Venäjän arvaamattomuus ja uudenlainen sotilasvoiman käyttö (esim. pienet vihreät miehet ja hybridisota) luovat haasteita ulkoiselle ja sisäiselle turvallisuudelle.

Lähialueillamme on edelleen erittäin voimakkaita jännitteitä Naton ja Venäjän välillä. Asiantuntijat ympäri maailman varoittavat sodan uhkasta Baltiassa. Maantieteellemme emme mahda mitään ja mahdollinen sota Baltiassa vetää vääjäämättä Suomen mukaan konfliktiin.

Suomella on kykyä toki puolustaa itseään ja hinta mahdolliselle hyökkääjälle hyökkäyksestä on kova. Itse aktiivisena reserviläisenä tiedän, että maanpuolustustahto on luja. Tämän osoittavat myös lukuisat tutkimukset. Vastuu meidän puolustuksestamme tulee olla nyt ja aina omissa käsissämme, mutta uskallan väittää että maailmassa joka globalisaatiosta huolimatta jakautuu voimakkaasti erilaisiin arvoyhteisöihin (esimerkkinä Euroopan Unioni, johon Suomi on sitoutunut poliittisesti), ei liittoutumattomuus enää palvele meitä turvallisuuspoliittisesti.

Hallitus on tekemässä selvitystä Natosta. Hyvä että asioita selvitetään, mutta kyllä vatulointi asiassa pitäisi päättää. Ikuinen ”Nato-optio” ei ole mikään optio enää siinä vaiheessa, kun tilanne eskaloituu. Nykyisessä turvallisuustilanteessa jäsenyys ei ole mikään itsestäänselvyys, mutta mielestäni sitä kannattaa silti hakea. Mieluummin nyt rauhanaikana kuin kriisin jo eskaloiduttua, jolloin  ovi voi olla jo pysyvästi kiinni.

Naton jäsenenä Suomi hyötyisi edullisemmista kalustohankinnoista, saisimme huomattavasti enemmän tiedustelutietoa, sitoisimme itsemme entistä tiiviimmän osaksi länttä ja saisimme sotilasliiton arvokkaimman tarjoaman asian, eli artikla viiden mukaiset turvatakuut. Kovimman ja raskaimman työn puolustuksestamme kantaisimme edelleen itse mutta voiko joku väittää ettei mahdollisessa sotatilanteessa apu tulisi todella tarpeeseen?

Mielestäni Suomen Nato-jäsenyydestä tulee järjestää kuluvan hallituskauden aikana kansanäänestys. Sotilaallisen liittoutumisen hyvät sekä huonot puolet on tuotava rehellisesti ja tasapuolisesti esille ja haluan omalla esimerkilläni tuoda julkisesti esille sen, että meitä Nato-jäsenyyden kannattajia on monia. Haluan että Suomi on osa länttä myös sotilaallisesti, autamme muita ja muut auttavat tarpeen tullen meitä. Ei enää koskaan yksin.

Kirjoitus on julkaistu myös Uudessa Suomessa 11.6.2015

Kommentit

  • Eino J.

    Asioita kannattaa pohtia monelta kantilta. Tässä näkee selvästi määriteltynä erään näkökulman. Julkaisen blogissani aiheesta jotain syksymmällä.

    Iltapäivälähetyksessä 18.6. keskusteltiin mm. natojoukoista Baltiassa, niitä on sinne hallitusten toimesta kutsuttu. … Muistaakseni myös Neuvostoliitto miehitti aikoinaan Baltian maat “kutsusta”. … enemmän syksymmällä ….

Jätä kommentti

*