Nuorten työllisyysaste on hälyttävä. Taloussanomat uutisoi tänään (22.2.2018), että 25-34 -vuotiaiden työllisyysaste ei ole kohentunut samassa suhteessa kuin yleinen työllisyys. Tämä on huolestuttavaa ja asettaa synkkiä tulevaisuuden näkymiä niin kansantalouden kuin monen yksilön tasolla.
75 % työllisyysaste on heikko. Se on yli 7 % pienempi kuin 35-44 -vuotiaiden työllisyysaste. Tämä on selvästi myös sukupolvikysymys, sillä samainen sukupolvi on joutunut kokemaan myös 90-luvun laman vaikutukset lapsuudessaan. Sama sukupolvi ei tule todennäköisesti saavuttamaan samaa elintasoa kuin vanhempansa, joka historiallisesti poikkeuksellista.
En kuitenkaan ole syytä heittää kirvestä kaivoon. Onneksi valtaosalla edustamani y-sukupolven nuorista menee hyvin. Mutta huono-osaisten ja työmarkkinoiden ulkopuolelle jäävien osuus on silti hälyttävän suuri. Mitä voisimme sitten tehdä?
Avataan työmarkkinat. Nuorten työllistymisen esteitä tulee purkaa erityisesti pk-sektorin yrityksiin. Siirrytään kohti paikallista sopimista, jolloin myös nuorten mahdollisuudet työllistyä paranevat. Ensimmäisen työpaikan jälkeen on huomattavasti helpompi saada jatkossakin töitä.
Kannustetaan ja rohkaistaan nuoria ajattelemaan yrittäjämäisesti. Kaikista ei tarvitse eikä pidä tulla yrittäjiä, mutta asenne ratkaisee usein myös työmarkkinoilla. Tulevaisuudessa tarvitsemme entistä enemmän oppilaitosten, elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin yhteistyötä. Nuorissa on tulevaisuus.
Annetaan nuorille mahdollisuuksia myös epäonnistumiseen. Kukaan meistä ei ole synnitön eikä varsinkaan virheetön. Mikäli nuori yrittää parhaansa, mutta silti syystä tai toisesta menee esimerkiksi opiskelut vihkoon, kannustetaan nuoria tekemään jotain muuta. Tämä on pitkälti koko yhteiskunnan asenteista kiinni, ei pelkästään nuorten.
Jokainen on viime kädessä toki oman onnensa seppä. Myös nuoret. Kuitenkin yhteiskunta voi tarjota puitteet, jossa menestyminen on tehty mahdolliseksi. Tarvitsemme nyt laaja-alaista keskustelua nuorten työllisyyden parantamiseksi. Tähän keskusteluun kannustan meitä kaikkia osallistumaan. Meillä ei ole varaa “menettää” yhtä sukupolvea. Varsinkaan niin hienoa kuin y-sukupolvi.
Inbetween
Entäpä jos aktiivimallin vastavoimaksi luotaisiin työllistämismalli, jossa liikevoittoa tekevät yritykset velvoitettaisiin työllistämään nuoria. Karensi olisi tietenkin yritystukien alentaminen.
Paikallinen sopiminen ei mielestäni palvele vasta työuraansa aloittavien etua, sillä heillä ei ole vielä kokemusta työelämän käytännöistä ja lisäksi he aloittavat yleensä pienimmillä palkoilla ja huonoimmilla eduilla.
plokkaiukki
Tuleeko yhteiskunnalle ”kalliimmaksi” heitättää eläkeikäinen töistä pihalle ja otattaa nuori hänen tilalleen, vai antaa ”työhullun” mummon ja papparaisen jatkaa hamaan tappiin asti, vaikka hän on eläkkeensä jo ansainnutkin ja pärjäisi silläkin? Toimisi sitten vaikka mentorina jos intoa riittää! Tämmöistä kysyy yksi itsensä työllä kyllästänyt eläkeläinen.
Suorat sanat
Voisiko valtuutettu Voutila ehdottaa seuraavassa kaupunginvaltuuston kokouksessa, että pidettäisiin porukalla valtuuston iltakoulu työllistymisestä Kuopiossa, erikoisten nuorten työllistymisestä. Ja samalla valtuusto voisi ratkaista Kuopion kurimuksen eli Kuopiossa kuulemma podetaan kohtaanto-ongelmaa.
Samalla Voutila voisi ennakkoon benchmarkata naapurikunnan eli Siilinjärven tekemisiä (ns. parhaat käytännöt). Siilinjärvellä on Pohjois-Savon paras työllisyysaste ja Siilinjärven väestön ikärakenne on maakunnan nuorin ja myös työikäisten ikärakenne painottuu enemmän nuoriin ikäluokkiin kuin muilla. Työpaikkojen runsas tarjonta nostaa työllisyysastetta Siilinjärvellä.