Saako syntyvyydestä puhua?

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne aiheutti ”somemyrskyn” käyttämällä termiä synnytystalkoot. Termi toki oli retorisesti varsin huono sanavalinta, mutta joudun ensimmäistä kertaa olemaan Rinteen kanssa jostain samaa mieltä. Suomessa syntyvyys on hälyttävän alhaista.

Viimeksi Suomessa on syntynyt näin vähän lapsia nälkävuosina. Asiaa on kyllä nostettu kiitettävästi esille myös mediassa pitkin vuotta, mutta yhteiskunnallista keskustelua asiasta ei juurikaan ole käyty. Ymmärrän poliitikkona kyllä miksi -syntyvyydestä kun ei näemme saa puhua.

Naiset eivät ole synnytysautomaatteja eivätkä miehet siitoskoneita. Perheet ja vapaat yksilöt päättävät itse, milloin perheen perustavat. Jos siis perustavat. On myös paljon niitä ihmisiä, ketkä jäävät lapsettomiksi vastoin tahtoaan. Se jos jokin on elämän yksi suurimpia vääryyksiä. Silti kansakuntamme hyvinvointi lepää siinä, että meillä on myös kasvava ja hyvinvoiva väestö. Siksi syntyvyydestä pitää voida puhua.

Mitä sitten voisimme tehdä? Me Perussuomalaisissa Nuorissa olemme esittäneet synnytysrahan käyttöönottoa. Mallissa alle 30-vuotias avo- tai avioliitossa elävä saisi verovähennyksen jokaisesta synnytetystä lapsesta. Tämä auttaisi nuoria perheitä taloudellisesti ja kannustaisi hankkimaan lapsia nuorempina.

Toinen ratkaisu mitä olemme esittäneet, on selvittää perheverotukseen siirtyminen Suomessa. Perheverotuksessa perhettä verotettaisiin yksikkönä, jolloin perheen kokonaisveroaste laskisi. Tällä olisi myös positiivisia vaikutuksia perheen talouteen ja sitä kautta myös halukkuus hankkia jälkeläisiä voisi olla parempi.

Suomen heikkoa syntyvyyttä ei voida eikä pidä kompensoida maahanmuutolla, jolla on lähinnä negatiivinen vaikutus kansantalouteen ja yhtenäiskulttuuriimme. Suomi on paras maa suomalaisille ja tarvitsemme lisää lapsia. Nyt toivoisin erityisesti nuorilta ajatuksia siitä, miten voisimme saada syntyvyyden nousuun. Koskeehan perheiden perustaminen erityisesti meitä.

Kommentit

  • Kunhan vaan ajattelin

    Puhutaan pelkästä syntyvyydestä, entäs asiat sen jälkeen? Asioita pitäisi ajatella pitkänäköisesti myös niin, että entä siinä vaiheessa kun vanhemmat/vanhempi palaavat/palaa työelämään niin sen työssäkäynnin pitää olla kannattavaa. Samoin perhevapaiden kohdalla perhettä pitäisi ajatella kokonaisuutena eikä puhua vain isän ja äidin osuuksista.

Jätä kommentti

*