Ei minun kuppi teetä

Lontoossa pamahti jälleen kerran ja moni ihminen menetti henkensä. Tällä hetkellä kuolleita on 7 ja loukkaantuneita 48. Juha Sipilä on Twitter-tietojen mukaan shokissa. Eräs Iltasanomien toimittaja on nähtävästi kirjoituksensa perusteella jossakin toisenlaisessa mielentilassa.

Lontoossa asuva Minna-Riikka Härkönen kommentoi ”Terrorismi pelottaa, mutta niin pelottaa moni muukin asia”-kolumnissaan iskua esimerkiksi näin:

 
”Teekupponen jos mikä rauhoittaa lontoolaisen mielen. Teekupponen laittaa pelot perspektiiviin.”

”Terroristi-isku voi osua kohdalle, kysy vaikka joltain tällä hetkellä sairaalassa olevalta uhrilta. Pelätäkin saa, mutta peloille kannattaa opettaa tilastotiedettä ja näyttää niille oikea mittakaava.”

”Yli kahdeksan ja puoli miljoonaa lontoolaista on yhä hengissä.”

”Pelko voi olla epäloogista. Valtaosa kaupungin yli kahdeksasta ja puolesta miljoonasta asukkaasta on edelleen hengissä.”

 

Olisin toivonut, että Härkönen olisi itse juonut teekupposensa ja miettinyt ennen kolumniaan, kuinka tunteettomia ylhäällä luetellut ovat massamurhan jälkeen. Ehkä teekupponen olisi laittanut Härkösen kolumnin oikeaan perspektiiviin. Moni menetti henkensä, monet menettivät läheisensä ja vielä useammat saivat vakavia fyysisiä ja psyykkisiä vammoja. Näistä ei selvitä teekupillisella.

Härkösen tekstin hyytävintä on hänen tapansa laskea ihmisiä kuten karjaa. Seitsemän ihmistä (huom. Minna-Riikka Härkönen, IHMISTÄ) kuoli ja lähes 50 loukkaantui. Härkösen mielestä tärkeintä on kuitenkin todeta, kuinka ”yli kahdeksan ja puoli miljoonaa lontoolaista on yhä hengissä”.

Tunneälystä on puhuttu viime vuodet paljon ja jostain syystä juuri tunneäly tuli mieleeni Minna-Riikka Härkösen tekstiä lukiessani. Tunneälyn yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky asettua toisen asemaan eli kyky tuntea empatiaa. Jos minun läheltäni massamurhattaisiin ihmisiä, kuten Härkösen kotikonnuilla kävi, ei mieleenikään tulisi kertoa tekstissäni heti seuraavana päivänä, kuinka ”teekuppi laittaa pelot perspektiiviin” tai luetella, keitä massamurha ei koskenut. Valitettavasti empatiakykyä ei voi ostaa kaupasta, edes Lontoossa. Joskus toivon, että voisi.

No, mikä on tämä Härkösen mainitsema pelko ja voiko pelko epäloogista? Psykologiassahan ihmiselle voidaan määritellä perustunteet, jotka ovat samankaltaisia kaikissa kulttuureissa. Näitä ovat: ilo, suru, viha, inho, hämmästys ja pelko. Tunteilla on ihmisessä biologinen pohja ja emme olisi ihmislajina elossa esimerkiksi ilman pelkoa. Joskus toki pelko voi jalostua psyykkiseksi ongelmaksi. Mutta vaikka Härkönen koettaakin vihjailla terrorismin pelon olevan jotenkin väärin – tai siis anteeksi ”epäloogista” – ei se kuitenkaan tässä tilanteessa ole väärin tai epälooginen.

Härkönen mainitsee tekstissään tilastot. Tutustuin siis tilastoihin ja ainakin yhden luotettavan lähteen, Euroopan poliisiviraston eli Europolin, raportti viime vuodelta kertoo karua kieltään terrorismin lisääntymisestä EU:n alueella. Tilastosta selviää terrorismin kasvu EU:n jäsenmaissa (2015). Tämä osoittaakin meille selvästi, kuinka tässä maailman tilanteessa terrorismin ja täten oman hengen ja läheisten menettämisen pelko ei ole epäloogista. Sen sijaan toimittaja Härkönen on itse epälooginen tarinoissaan. Jos kotikonnuillasi massamurhataan ihmisiä, on pelko täysin luonnollinen reaktio.

Maailma on muuttunut. Ääri-islamistinen terrorismi kukoistaa Lähi-idän lisäksi nyt myös Euroopassa ennennäkemättömällä tavalla. Se, että tätä nimenomaista faktaa koetetaan kaunistella, ei ole oikein. Faktat on myönnettävä. Niitä ei tule suurennella eikä niiden perusteella tule tehdä hätäisiä (poliittisia) päätöksiä. Mutta se, että satojen ihmisten kuolemaa koetetaan arkipäiväistää on yksinkertaisesti väärin. Yleisesti länsimaalainen uskomuksen mukaan jokainen ihminen on arvokas sellaisenaan ja jokainen elämä on tärkeä. En tiedä, jakavatko Iltasanomat tai heidän toimittajansa tätä arvoa, mutta itse jaan ja tiedän, että useat ihmiset länsimaissa jakavat sen varmasti myös.

Jätä kommentti

*