En kuuntele

Uhmaikäinen kolmevuotias poikani hokee usein vaikeiden asioiden äärellä: “En kuuntele, en kuuntele, en kuuntele”. Tämä on aivan normaalia käytöstä kolmevuotiaalta, mutta kun jotkin poliittiset puolueet, niiden jäsenet, media ja eräät “tutkijat” toimivat samoin, alkaa vähän huolestuttamaan.

Pariisin jälkimainingeissa eräs terrorismitutkija tiesi kertoa meille, kuinka eurooppalaiset yhteiskunnat kyllä kestävät sen, jos terrori-iskuja silloin tällöin tapahtuu. Uskomatonta empatian puutetta. Minut vetää surulliseksi se, kun ihmisten brutaalia teurastusta yritetään alkaa muovaamaan arkipäiväiseksi asiaksi. Tällaisia kommentteja voi pitää jopa sairaina.

Pääministerimme Juha Sipilä tiesi myös kertoa ettei saa pelätä. Herra pääministerin on helppo puhella tyhjiä turvamieslauman ja rahakasan keskeltä. Kyllä minua ainakin pelottaa se, millainen tästä maailmasta tulossa. Onneksi ulkoministerimme Timo Soini sanoi, että demokratian puolustaminen on nyt tärkeää – niimpä!

Kun lukee eräitä suuria lehtiä voi huomata samojen teemojen toistuvan jokaisen terroristi-iskun jälkeen. Nähtävästi pääkirjoitukset on laadittu jo ennakkoon ja kaava on aina sama. Kätevää toimintaa: terrori-iskun tapahtuessa pääkirjoitukset vedetään pöytälaatikosta esiin – ja taas voidaan toitottaa suureen ääneen suvaitsevaisuutta. Pitääkö terroristeja suvaita? Harva nimittäin on niin kapeakatseinen, että leimaisi kaikki muslimit terroristeiksi. Suurin osa muslimeista on tavallisia ihmisiä ja suurin osa tämän tietääkin. Osa toimittajista luulee kuitenkin tavallisia suomalaisia täysiksi idiooteiksi ja olettaa suomalaisten leimaavan kaikki. Eliitti on nähtävästi sokeutunut norsunluutornissaan.

Lopuksi haluan kirjoittaa osanottoni Pariisin uhreille. Jokainen ihmishenki on arvokas. Muita sanoja ei ole. Maailman johtajien täytyy puolustaa länsimaista demokratiaa, vapautta ja tasa-arvoa. Isis on tuhottava. Suomen johtajista vankimmin tässä rintamassa ovat mukana ulkoministeri Timo Soini ja puolustusministeri Jussi Niinistö.

Jätä kommentti

*