Lapset, välillä voi tehdä pieniä tyhmyyksiä ja väittää opelle vastaan, koska niin te opitte.

 

Niin se koulutie taas alkoi ekaluokkalaisilla ja muilla viime ja tällä viikolla. Niin monta äidille ja isälle rakasta aloitti yhden elämän suurimmista tehtävistä: oppimisen. Toivottavasti jokainen löytää jonkun kivan kaverin ja jonkun kivan aineen tai asian koulusta, josta voi nauttia ja joka tuo iloa. Ja toivottavasti jokainen aikuinen avustaa tässä kaikkia meille niin rakkaita lapsiamme tasapuolisesti.

Varma merkki vanhenemisesta on se, kun muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Saattaessani omia lapsiani kouluun ekana päivänä muistelin omaa ensimmäistä ja jännittävää koulupäivääni. Siitä alkoi minun elämänmittainen oppiminen, joka jatkuu yhä.

Nykyajan lapsia valvotaan tarkemmin kuin meitä minun lapsuudessani ja nuoruudessani. Maailman menoa katsottaessa se on ymmärrettävää ja tarpeellistakin. Joskus ehkä kuitenkin kannattaa miettiä, mikä on tarpeellista ja mikä ei.

Näin eräässä facebook ryhmässä kuvan pojasta, joka oli mennyt pimpottamaan turhaan naapurin ovikelloa. Oli vielä ajanut pyörällä karkuun ja nauranut jekulleen. Aikuista oli toki ärsyttänyt turhaan nousta ylös avaamaan ovea ja tästä kostoksi opetusmielessä ladattiin pojasta kuva nettiin. Oppiipahan olemaan, perusteltiin.

Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani ei ollut somea, Wilmaa, älypuhelimia tai muitakaan hienouksia. Olin aika puhelias ala-asteella ja en aina osannut olla hiljaa tunnilla. Tuloksena tästä todistuksessa luki ”Puheliaisuus häiritsee välillä tuntirauhaa”. Reissuvihko oli oikeasti tärkeitä asioita varten, kuten retkiä tai sairastumisia varten ja vanhempiin otettiin yhteyttä vain, jos oikeasti kävi jotakin vakavaa. Muut asiat selvitettiin koulussa.

Nykyisin Wilma viestin kautta arvioidaan oppilaan käytöstä päivittäin ja yksityiskohtaisesti. Wilma on hyvä ja loistava väline viestimiseen vanhempien ja koulun kesken. Mutta, jos Wilma alkaa olla täynnä negatiivista palautetta jokaisesta pienemmästäkin asiasta, ei se enää palvele tarkoitustaan. Olisi myös tärkeää muistaa, että yhtä negatiivista palautetta vastaan tarvittaisiin kaksi positiivista palautetta.

Olen siitä onnellisessa asemassa ettei minun lapsuudessani aikuisilla ollut tapana ladata kuvia ovikelloa pimputtavasta lapsesta nettiin. Jos olisi ollut, olisi Sanna-tytön naama ollut somessa useamman kerran. Ehkä olisi hyvä muistaa, että lapset ovat lapsia. Joskus he tekevät pieniä typeryyksiä ja joskus isompiakin. Isompiin on puututtava tarpeellisella tavalla, mutta pienimmistä ei ainakaan tarvitse ladata lapsesta kuvaa nettiin. Tälläinen ei välttämättä ole myöskään laillista.

Mukavaa koulun alkua kaikille ja varsinkin pienemmille koululaisille. Välillä voi tehdä pieniä tyhmyyksiä ja väittää opelle vastaan, koska niin te opitte. Mutta se pitää muistaa ettei toista saa kiusata tai vahingoittaa.

 

Jätä kommentti

*