Sehän on vaan juoppo

Katselin eräänä iltana Ylen Ajankohtainen kakkonen -ohjelmaa. Ohjelmassa käsitelteltiin rasvamaksaa ja siihen johtavia syitä. Toimittaja Satu Miettinen alusti aihetta ”Rasvamaksa ei ole vain vanhojen juoppojen sairaus.”

Elämme 2000-lukua, jonka aikana olemme tulleet yhä tietoisimmiksi erilaisista vanhahtavista ja loukkaavista nimityksistä. Monista tällaisista termeistä olemme jo luopuneet – ja hyvä niin. Olisiko aika myös luopua yhdestä vanhahtavasta ja loukkaavasta termistä?

Lähetin Ylelle heidän sivuiltaan palautteen asiasta, jossa kerroin etten kahden alkoholismiin kuolleen vanhemman tyttärenä koe juoppo -sanaa oikeaksi nimitykseksi kuvailtaessa alkoholiriippuvaisia ihmisiä. Toimittaja Satu Miettinen vastasi minulle näin.

”Kiitos palautteesta. Ei ollut tarkoitus halveksuntaa osoittaa. Sana juoppo on yleisesti käytössä oleva termi ja hitusen laajempi kuin alholaisti. Rasvamaksa käsittääkseni saattaa koskettaa myös alkoholin suurkuluttajia, ei vain alkoholisteja.

Mukavaa syksyn jatkoa, Satu

Olen erittäin iloinen, että toimittaja itse vastasi minulle nopeasti ja korosti ettei tarkoitus ollut osoittaa halveksuntaa. Kuitenkin viestissä jokin särähti: ”juoppo on yleisesti käytössä oleva termi”

Yle on suuri ja asiantunteva media-alan toimija. Heidän toimittajansa ovat koulutettuja ja asiantuntevia ihmisiä. He ovat tekemisissä kielen, puheen, vaikuttamisen, viestimisen ja uutisoinnin kanssa päivittäin – he ovat näiden asioiden ammattilaisia. Media, sen käyttämä kieli ja heidän tapansa viestiä vaikuttavat ihmisten asenteisiin ja arvoihin.

Haluan tässä vaiheessa korostaa etten arvostele Satu Miettistä henkilönä. Hän toimii yhteiskunnan vallalla olevan normiston mukaan. Hän toimii yhteiskunnan normiston mukaan, jossa on hyväksyttävää kuvailla alkoholiriippuvaisia ihmisiä sanalla ”juoppo”

Toimittaja Satu miettinen kertoo vastauksessaan, että ”juoppo” terminä on laajempi kuin alkoholisti. Se kuvaa sekä alkoholisteja sekä alkoholin suurkuluttajia. Tämä on sinällään totta. Mutta on tuolla sanalla muitakin merkityksiä. Vai koetteko sen neutraaliksi ilmaisuksi? Onko juoppo -sana samanlainen sana kuin alakoholin suurkuluttaja tai alkoholin suurkäyttäjä? Millainen merkitys tällä minut niin kovin mietteliääksi saaneella sanalla ”juoppo” sitten on yhteiskunnassamme ja ihmisten mielikuvissa? Neutraali ilmaisu se ei ainakaan ole. Voimme miettiä asiaa esimerkiksi pohtimalla, olisiko lääkärin hyväksyttävää kuvailla alkoholiriippuvaista ihmistä hänen potilaskertomuksessa käyttäen sanaa ”juoppo”? Uskallan arvella, että monesta tämä ei olisi hyväksyttävää. Uskalla myös yleistää, että ”juoppo” sanaa käytetään usein haukkumasanana: ”Sekin juoppo” ”Pelkkä juoppo” ja niin edelleen. Juoppo –sana on negatiivinen ja alentava sana alkoholiriippuvaisesta ihmisestä.

Tänä päivänä olemme voineet lääketieteen tutkimuksen kautta oppia, kuinka: ” Pakonomainen, jatkuva ja humalahakuinen eli addiktiivinen alkoholin käyttö ei ole luonteeltaan tahdonalaista käytöstä, vaan on vakava sairaustila. ”

Alkoholiriippuvuuteen kuuluu osana voimakas häpeän tunne oman juomisen vuoksi. Häpeä viivästyttää hoitoon hakeutumista ja häpeä saa aikaan sen, että ihminen piilottelee ongelmaansa. Pahimmillaan häpeä estää kokonaan hoitoon hakeutumisen. Mistä tämä häpeä johtuu? Väitän, että häpeän tunne johtuu suurimmaksi osaksi yhteiskunnan ja ihmisten negatiivisista ja alentavista asenteista alkoholiriippuvaisia kohtaan. Vaikka tiedämme alkoholiriippuvuuden olevan sairaus, meidän mielikuvissamme elää edelleen se vanhakantainen ajatus siitä, että alkoholiriippuvainen tekee valinnan ja ryhtyy alkoholistiksi. Me neuvomme riippuvaisia ”vain lopettamaan” ja me ihmettelemme, miksi he eivät ”vain lopeta”. Sairastunut mieli ei toimi kuitenkaan näin ja meidän on vaikea kuvitella sitä, koska emmehän me itse ole sairastuneet. Tässä vaiheessa alkoholistin kohdatessa saatamme myös viehättyä mahdollisuudesta asettaa itsemme ylhäiseen asemaan. Ihminen on loppuen lopuksi egoistinen olento: juoppoa on helppo haukkua, se on yhteiskunnassa hyväksyttää ja samalla ihminen saa asetettua itseni korkeammalla, koska ”minähän en tuollainen juoppo ole”.

Alkoholistien tyttärenä seurasin vanhempieni alamäkeä heidän hautaan asti. Häpesin vanhempieni sairautta, koska en tiennyt heidän käytöksen johtuvan sairaudesta. Katselin vierestä äitini häpeää ja samaistuin itsekin siihen. Hän häpesi juomistaan, ja hän teki kaikkensa ettei kukaan näkisi, huomaisi tai ainakaan puhuisi hänen sairaudestaan. Häpeä oli käsin kosketeltavaa: tunsin myös koko yhteiskunnan ja ihmisten osoittaman halveksunnan. Tuntui sille, että äitini ja isäni alkoholismi oli ainoa heitä kuvaava tekijä. Muulla ei ollut väliä, olivathan he vain niitä juoppoja.

Kun ihminen sairastuu alkoholiriippuvuuteen, hänestä katoaa kanssaihmisten silmissä ne kaikki muut asiat, mitä hän on. Tuntuu sille ettei millään muulla ei ole enää merkitystä, koska hän on juoppo. En ole päässyt siitä ajatuksesta eroon, olisiko varsinkin voimakasta häpeää tuntenut äitini hakeutunut hoitoon aktiivisemmin, jos vallitseva yhteiskunta ei olisi suhtautunut hänen juomiseen niin hirveän halveksuvasti? Hakeutuisivatko alkoholiriippuvaiset avun pariin helpommin, jos me emme leimaisi heitä? Uskallan väittää, että näin voisi tapahtua. Häpeä estää hakemasta apua. Me estämme alkoholisteja hakemasta apua leimaalla heidät.

Pyydän, annetaan sairastuneille mahdollisuus. Lopetetaan leimaavien sanojen käyttö. Halveksunta ja ylenkatsominen ei auta ketään. Itse juoppo -sana kuuluu samaan kategoriaan kaikkien muiden alentavien ilmaisujen kanssa, joita en aio tähän kirjoittaa.

Kommentit

  • Sanna Lukkarinen

    Hieno ja rehellinen kirjoitus, kiitos!

    Olen samaa mieltä kanssasi, kyllä juoppo-sana kalskahtaa halveksivalta. Tuli mieleen sana läski; eihän ylipainoisestakaan ole hyväksyttävää käyttää sanaa läski.

  • esa

    JUOPPOSANA kyllä on aivan todellinen,vain todellisella juopolla ”maksapamahtaa!”olen sen nähnyt kaikista ruumiinavaus asiakirjoista tuttavilta ns.”hyvänpäiväntutut”
    Viina sen on rasvamaksaksi,”maksakirroosiksi”tehnyt,että oikea nimitys on JUOPPO.!

  • Sokeri

    Rasvamaksa esiintyy nykyisin jo alle kouluikäisillä ja syy tuskin on alkoholi vaan sokeri.

  • Kassu

    Minun isäni oli Juoppo. Minusta sanassa ei ole mitään halventavaa vaan se on perinteinen sana alkoholiriippuvaisesta. Juoppoja pahempia ovat pultsarit ja spurgut. Minusta sana juoppo on ihan kohdallaan, jos asiat ovat sillä tolalla. Juoppo ei yleensä itse tajua tilaansa ja mieto sana alkoholiriippuvainen tai alkoholin suurkuluttaja ei mielestäni ravistele tarpeeksi. Kyse ei ole häpeästä vaan kyvyttömyydestä tunnistaa oma tila.

    • tarja

      Minun isä oli myös juoppo.Kassun vastaus oli niin totta ja kuvaa hyvin eri juoppo lajeja.Säälittävää katsottavaa vierestä nuoruutensa eläneenä.

  • arska

    Taitaa olla nuorempien ikäluokkien nimityksiä tämä juoppo. Itse olen yli 60v enkä muista 20-vuoteen kenenkään puhuneen juopoista. Toisaalta alkoholisti sekä terminä että ystävänä/ystävinä on hyvinkin tuttu. Ja surullinenkin asia. Satoja kertoja puhuin aikanaan alkoholisti ystäväni kanssa. Mutta hän halusi kuolla viinaan, niin kuin tapahtuikin.

    Ehkä nuoret puhuvat juopoista. Tuntemani kaikki yli 40-vuotiaat ymmärtävät, että kyse on sairaudesta nimeltä alkoholismi, johon on laillista kuolla halutessaan.

  • Heikki Malkki

    Hyvä ja ajatuksia herättävä blogikirjoitus. Valitettavasti arvoisa blogisti väisti hyvän tilaisuutensa ehdottaa parempaa termiä sanan ”juoppo” tilalle. Sanoilla ja termeillä on se merkitys joka niille annetaan tai sovitaan, periaatteessa. Käytännössä merkitys muuttuu käytössä, eikä sitä voi juuri ylhäältä päin määrätä. Kun merkitys on korruptoitunut, kuten juoppo-termille on käynyt, on parempi keksiä uusi sana kuin yrittää muuttaa lahonnutta merkitystä.

    Lupaan pohtia ehdokasta uudeksi termiksi. Palaan asiaan jos keksin jotain. Oman etunne vuoksi älkää kuitenkaan pidätelkö hengitystänne odotellessanne.

  • Sampsa

    YH äitini on alkoholisti. Nykyään kuitenkin raittis. Hän kävi lapsuudessani kuitenkin useamman katkaisun kuin mitä käsissä on sormia. Vasta kun yhteiskunta, läheiset ja kaikki muut hänet hylkäsivät tapahtui oikea muutos.

    Ulkopuolinen ihminen ei voi ja harvemmin haluaakaan auttaa, paitsi kaikista läheisin ydinperhe. Väitän että juoppojen halveksuminen on ihmisten tapa suojella itseään. Valtaosalla Suomalaisista on lähipiirissään alkholisti. Ihmisillä on siis käsitys siitä mitä alkoholismi aiheuttaa. On yleisessä tiedossa että alkoholismi aiheuttaa valtavia määriä päänvaivaa, harmia, ahdistusta ja kaikkia mahdollisia negatiivisia tunteita. Asettamalla siis juoppo alempaan kastiin, halventamalla häntä pystytään luomaan mielikuva siitä että alkoholismi ei kuulu minun elämääni ja tuo juoppo on elämäni ulkopuolella. Kukapa haluaisi alkoholismiin liittyviä lieveilmiöitä elämäänsä.

    Sairastuneen juopon mahdollisuudet ovat lähes riippumattomat yhteiskunnasta. Ainut vaikuttaja on alkoholisti itse ja se miten hän kokee ympäröivää maailmaa. Vaikka hän asuisi palatsissa kenenkään koskaan tuomitsematta hänen alkoholismiaan, ei se muuta alkoholismin luonnetta sairautena. Maailmaa vääristävä ja ajattelu-kykyä ja -malleja muokkaava sairaus ylittää yhteiskunnan asenteet. Mahdollisen raitistumisen jälkeen häpeä on varmasti aika vahva pelote juovaan elämään palamisessa.

Jätä kommentti

*