Näe ihminen ja tarina tuloksen takana

Sanotaan, että urheilu on kuin elämä pienoiskoossa. Yhteen urheilu-uraan mahtuu kaikkia ihmiselämän tunteita ääripäästä toiseen. Uran tärkeimmissä kisoissa osa saavuttaa suuren unelmansa, ja heitä juhlitaan sankareina, kun taas osa pettyy raskaasti. Kukaan ei silti ole ihmisenä toistaan parempi tai huonompi. Kyse on sen päivän paremmuusjärjestyksestä tietyssä urheilulajissa. Näin myös juuri alkaneissa Pyeongchangin olympialaisissa. Tulos voi […]

Lue lisää

Mitä jää jäljelle, kun valot sammuvat?

Urheilugaalassa koottiin viime viikolla yhteen suomalaisen urheilun huippuhetkiä. Mari Laukkanen vastaanotti palkinnon vuoden sykähdyttävimmästä urheiluhetkestä ja hänen kiitospuheensa kosketti minua. Hän sanoi: ”Mitä meistä jää jäljelle, kun numerolaput on riisuttu ja stadionin valot sammuvat. Sen jälkeen ei ole enää voittajia. On vaan ihminen, minä itse. Ja itsensä kanssa pärjääminen on elämän suurin voitto”. Tässä ollaan […]

Lue lisää

Vastoinkäymisissä kasvun siemen

Viikko sitten olin enemmän innoissani kuin pitkään aikaan. Huomasin alkutalven aikana treenaamisen tuovan paljon iloa elämään ja kropan kestävän harjoittelua niin hyvin, että ajatus uran jatkamisesta kirkastui. Tajusin, että juuri sitä haluan edelleen tehdä! Olin tekemässä heittotreeniä samana päivänä, kun innoissani julkisesti videolla kerroin sydämeni kutsuvan minua vielä kiekonheiton pariin. Kesken treenin nostin kiekon maasta […]

Lue lisää

Tee parempia lupauksia

Käsi ylös – kuinka moni on uudenvuoden kynnyksellä tehnyt lupauk­sia, joita on lähtenyt toteuttamaan hyvällä sykkeellä, mutta ajan kuluessa lupaus on haihtunut savuna ilmaan? Täällä on yksi käsi ylhäällä. Miksi näin tapahtuu hyvistä aikomuksista huolimatta? Monesti lupaukset kuulutetaan ääneen hetken hurmoksessa, kun päätetään alkaa elää parempaa elämää juuri nyt. Kuitenkin tuhon siemenet saatetaan kylvää jo ennen aloittamista, […]

Lue lisää

Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää

Teen parhaani ja katson mihin se riittää, on ehkä yksi parjatuimmista ja myös väärinymmärretyimmistä lauseista urheilussa. Sen lausuja saa helposti päällensä naureskelua, vähättelyä ja syyttelyä huonosta asenteesta. Tämä on häirinnyt minua itseasiassa jo vuosia. Ensinnäkin miten ihmeessä ketään voisi vaatia antamaan enemmän kuin parhaansa? Toki myöhemmin, kun fiksun ja pitkäjänteisen harjoittelun myötä omat rajat venyvät, […]

Lue lisää

Ole aina kannustaja, älä lannistaja

Olin tällä viikolla vetämässä urheilukoulua pienille yleisurheilijoiden aluille. Hymy nousi korviin nähdessäni lasten innostuksen ja kuullessani miten 10-vuotias poika kertoi tohkeissaan hänestä tulevan isona keihäänheittäjä. ”Mahtavaa, sä pystyt siihen ihan varmasti”, sanoin, ja tarkoitin sitä koko sydämestäni. Muistan miten olen itsekin aikanaan saanut tuulta siipien alle ja kannustusta omien unelmien tavoitteluun urheilukoulusta. Kaikki meistä tarvitsevat […]

Lue lisää

Jos vain tottelisimme kehojamme

Loukkaannuttuani olen kuluneena kahtena vuonna saanut hieman etäisyyttä omaan kilpaurheilu-uraani. Erityisesti viime kesänä laitoin tekemiseni suurennuslasin alle, kun yritin ymmärtää, miten voin olla tilanteessa, jossa jo toista kesää peräkkäin katson kilpailuja kentän laidalta. Enkä seiso ulkopuolella yksin, sillä urheilijoiden loukkaantumisista saadaan lukea tuon tuosta. Joskus loukkaantuminen on vain huonoa tuuria. Horjahtaminen kadulla, nilkan nyrjähtäminen, tartuntana […]

Lue lisää

Mitä jos liikuttaisiin ilosta?

Osallistuin jokin aika sitten liikunnan alan seminaariin, jossa yhtenä tutkimustuloksena esitettiiin, miten suomalaiset eivät liiku ilosta. Jostain syystä tämä särähti omaan korvaan ja jäin miettimään miksi näin on. Ihmiskeho on luotu liikkumaan. Pieniä lapsia katsottaessa huomataan miten luontaista liikkuminen on. Kolmivuotias kummilapseni ei pysy paikallaan hetkeäkään ja hän liikuttaa kehoaan varmaan puolessa tunnissa monipuolisemmin mitä […]

Lue lisää