Asiat tärkeysjärjestykseen

Olin keskiviikkona vieraana Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa puhumassa muun muassa urheilusta, motivaatiosta, mentoroinnista ja kannustamisesta, eli aiheista, joista puhun muutenkin mielelläni.

Sain tästä esiintymisestä monenkirjavaa palautetta. Suurin osa positiiviista, mutta seassa oli myös negatiivisia kaikuja kuinka ärsyttävä esiintymiseni ja erityisesti puhetapani on.

Kirjoitin torstaina kolumnin kuinka kukin meistä on ainutlaatuinen yksilö, eikä kukaan voi tykätä kaikista, mutta jokainen voisi hetken miettiä millä lailla antaa negatiivista palautetta ja kohtelee kanssakulkijaa.

Kuitenkin, viime aikojen uutisvirta näytti miten nopeasti asiat ja ajatukset, ja se mikä tuntuu tärkeältä juuri nyt, voivat muuttua.

 

Yhtäkkiä urheilukilpailuja perutaan ympäri maailmaa. Isoon kuvaan on vaikea ottaa kantaa, kun näkemystä ei ole tarpeeksi, mutta peruuntumisien vaikutukset niin yksilöön kuin esimerkiksi urheiluseurojen talouteen ovat valtaisat.

Pienemmässä perspektiivissä omalla kohdalla tieto huhtikuun etelän leirin peruuntumisesta tuli eilen illalla. Se ei ole ongelma, sillä siinä tapauksessa vaan treenataan Suomessa tämä kevät.

Perjantaina tuli tieto treenihallin sulkeutumisesta, mikä tietysti vaikuttaa heti päivittäiseen tekemiseen. Vaikka kukapa tietää mitä kohti tässä kohta treenataan, sillä miten käy olympialaisten?

 

Isojen urheilutapahtumien peruminen tai siirtäminen tarkoittaa monen urheilijan pitkän ajan unelman ja tavoitteen romuttumista. Kuitenkin tässä kohtaa, kun puhutaan ihmisten terveydestä, urheilusaavutukset ovat melkoisen merkityksettömiä asioita siinä rinnalla.

Koko maailmaa yhdistävä haaste tuo perspektiiviä siihen, mikä on oikeasti tärkeää, ja se ei ole kuka on tänä vuonna Suomen- tai maailmanmestari lajissa x.

 

Tämä on valtaisa muistutus siitä, kuinka päämääriin ei saisi takertua liikaa. Jos merkityksellisyyden kokemus elämästä on sidottu liiaksi tulevaisuuden odotuksiin, niin mitä tapahtuu, kun se ilman omaa vaikutusta voidaan pyyhkäistä hetkessä pois.

Meidän on osattava nauttia tästä päivästä ja tehdä jokaisesta päivästä osaltaan merkityksellinen. Siitä tämä aika varmasti meitä muistuttaa.

 

Ihmissuhteet ja yhteys toisiin ihmisiin ovat tärkeitä. Yksin ei menestytä eikä pärjätä elämässä.

Siksi tässä on kuitenkin yhteys alussa kirjoittamaani.

Nyt on aika miettiä kanssakulkijaa ja pitää toinen toisistamme huolta enemmän kuin koskaan. Vaikka itse ei ole riskiryhmässä, niin käyttäytymällä vastuullisesti, perumalla turhat matkustukset ja hoitamalla omien käsien pesun huolella voi auttaa niitä jotka ovat.

 

Samalla kun on tärkeää tajuta realiteetit ja toimia ohjeistuksen mukaan, niin mielen ei kannata antaa mennä synkäksi.

Ollaan siis erityisen ystävällisiä toinen toiselle ja huomioidaan erityisesti he, joilla ei välttämättä ole ketään kulkemassa rinnalla. Jokainen voi osaltaan olla levittämässä iloa ja valoa ympärilleen.

Presidentti sen sanoi, että otetaan fyysistä etäisyyttä, mutta lisätään henkistä läheisyyttä.

 

Kirjoittaja on ammattiurheilija.

Jätä kommentti

*