Kysytään keltä tahansa kultamitalistilta tai millä tahansa alalla menestyneeltä ihmiseltä, niin he kaikki kertovat, ettei yhden yön menestystarinaa ole olemassa. Valokeilaan nousseiden ihmisten tai asioiden taustalla on aina tarina, josta ei puutu epäonnistumisia ja vaikeuksia.
Maailman parhaaksi nimetty koripalloilija Michael Jordan on sanonut menestyneensä tuhansien epäonnistumisten takia, ei niistä huolimatta. Menestyskirjailija J.K. Rowlingin mukaan on mahdotonta elää ilman että epäonnistuu jossain, ellei sitten elä niin varovaisesti, että elämä jää kokonaan elämättä. Silloin vasta epäonnistuukin todella.

Silti epäonnistumisia pyritään välttelemään monella tavalla. Moni sanoo ottaneensa koko sanan pois sanavarastosta ja puhuu sen sijaan lopputuloksista.
Ihan kuin epäonnistumisia ei ole olisi olemassa. Jos tavoittelee jotain, eikä siinä heti onnistu, miksi ei voisi puhua ihan suoraan epäonnistumisesta?
Juju on siinä, että sitä ei tarvitse tulkita negatiiviseksi asiaksi. Epäonnistuminen on usein ponnahduslauta kohti menestystä, eikä mitään suurta ei ole saavutettu ilman epäonnistumisia. Muunlaisesta reitistä vihjailu antaa väärän kuvan matkasta kohti tavoitteita.
Epäonnistumista halutaan välttää myös, koska se tuntuu pahalta. Mitä tahansa urheilukilpailuja katsottaessa tuskan voi lukea epäonnistuneen urheilijan kasvoilta.

Itse olen aina tuntenut todella vahvasti. On vaikea kuvailla tunteiden kirjoa, kun on räikeästi epäonnistunut vuoden tärkeimpänä hetkenä. Pinnalla on tuska, itsesyytökset ja häpeä. Tiedän miltä tuntuu itkeä yön läpi huonon kisan jälkeen, ja kuinka epäonnistuminen sattuu fyysisesti kehossa.
Olisinko voinut päästä näistä kokemuksista nopeammin yli, jos olisin ymmärtänyt, ettei epäonnistuminen ole maailmanloppu, vaan oikeastaan se on täysin ok ja itseasiassa tärkeä osa matkaa? Epäonnistuminen saa tuntua pahalta, sillä elämässä ei ole tarkoitus vältellä epämiellyttäviä tunteita. Ne kuuluu tuntea.
Usein harmituksen määrä kertoo myös tavoitteen tärkeydestä, ja elämässä on olennaista vaalia itselle tärkeitä asioita.

Moni ei lähde edes kokeilemaan omien siipien kantamista epäonnistumisen pelon takia. Jos olisikin täysin ok epäonnistua, niin mitä tavoittelisit elämässäsi?
Sillä kun kokeilee jotain ensimmäistä kertaa, niin tottakai siinä vaihtelevat yritys ja erehdys. Suurella todennäköisyydellä edessä on isoja epäonnistumisia. Sellaisia, jotka laittavat kieriskelemään epätoivossa ja kyseenalaistamaan onko koko jutussa mitään järkeä. Se kuuluu asiaan, ja hyvä epäonnistuja näkee siinä oppimisen mahdollisuuden.

Voisiko olla, että parhaiten menestyvät ovat myös parhaita epäonnistumaan? He ovat oppineet suhtautumaan ja reagoimaan epäonnistumisiin fiksummin, ei välttelemään niitä. Eikä etukäteen tai tilanteen ollessa päällä voi tietää jos sietämättömältä vaikuttava tilanne osoittautuukin siunaukseksi. Hyvä epäonnistuja näkee helpommin tämänkin mahdollisuuden.