Keskittyminen hukassa 

Huomasin itselleni kehittyneen tavan, josta en pitänyt. Tyhjät hetket päivissä tuli kuin huomaamatta täytettyä älypuhelimella. Eikä siinä itsessään vielä mitään pahaa ole, mutta tapa tehdä sitä on omiaan tekemään tuhoja keskittymiskyvylle. Puhun siis sosiaalisen median kanavien ja uutisvirran selailusta ilman sen suurempaa tarkoitusta. Aivot saavat jatkuvia hetkittäisiä ärsykkeitä toisensa perään.

Aivojen neuroplastisuus eli muovaantuvuus on tieteeltä mahtava löydös, jonka ansiosta tiedämme, ettemme koskaan lakkaa oppimista. Tämän tiedon valossa kuitenkin huolestuttavaa on, että nettiä selaillessa aivot oppivat odottamaan lyhyitä ärsykkeitä, jolloin niiden on jatkossa vaikeampi vaipua syvempään keskittymistilaan. Yhteen asiaan keskittymisestä tulee yhä haastavampaa.

Kuitenkin yksi oleellisimmista taidoista nykypäivänä on varmastikin juuri keskittyminen. Siihen pystyessään saa aikaan itselleen tärkeitä asioita. Huomasin omankin keskittymiskyvyn huonontuneen, sillä mieli lähtee liian helposti seuraamaan hetken mielijohteita, vaikka pitäisi keskittyä tiettyyn asiaan. Tämän takia olen ottanut käyttöön tekniikoita keskittymisen avustamiseksi.

Esimerkiksi kirjoitushommia teen pomodoro-tekniikalla. Siinä herätyskelloon asetetaan 25 minuuttia, jolloin tehdään aktiivista työtä. Mikäli mieli harhailee, niin risteilevät ajatukset kirjoitetaan paperille ja työ jatkuu. Otan myös aina yhden syvähengityksen tässä kohtaa, sillä myös se auttaa keskittymisessä. Ajatuksiin voi palata viiden minuutin tauolla, joka on aina 25 minuutin jälkeen, jolloin annetaan aivojen levätä työnteosta.

Tämä vaatii minulta edelleen jonkin verran itsekuria, mutta ajatusten harhailuja on kuitenkin selvästi vähemmän ja tuottavuuden lisääntyminen kannustaa jatkamaan. Mistään tekniikasta ja nikseistä ei ole tietenkään apua mikäli motivaatio ei ole kunnossa. Silloin on hyvä palauttaa mieleen miksi tekee mitä tekee.

Iso kysymys on myös, että mihin meillä on niin kiire? Sosiaalisessa mediassa suositellaan videon maksimipituudeksi kolmea minuuttia, joka sekin on joissain palveluissa liikaa. Instagramissa yhden tarinan pituus on 15 sekuntia ja mikäli niitä on useampi peräkkäin, käyttäjätutkimusten mukaan ne useimmiten vain selataan läpi. Minuuttikin voi siis olla jo ihan liikaa. Mihin meillä on kiire? Katsomaan toisia tarinoita, joita ei kuitenkaan katso ja lukemaan uusia päivityksiä, joita ei kuitenkaan lue. Tuntuu hurjalta.

Yksi tapa vähentää tätä on tulla tietoisemmaksi miksi puhelinta käyttää. Kun huomaat seuraavan kerran tarttuvasi puhelimeen kysy itseltäsi miksi olet avaamassa sitä. Jos syy on vain tappaa aikaa, niin miksi ei tehtäisi omille aivoillemme palvelusta ja vaikka sen sijaan tylsistyttäisi hetken. Oltaisiinkin mieluummin vaikka tekemättä mitään. Silloin on todennäköisempää saada aikaseksi asioita, kun on tekemisen aika.

Keskittymiskyvyn treenaaminen on nykypäivänä yksi isoimmista lahjoista, joita voit antaa itsellesi, ja joista aivosi tulevaisuudessa kiittävät.

 

Jätä kommentti

*