Kuinka nostaa onnistumisen todennäköisyyttä?

Ensimmäinen mentaalivalmentajani sanoi minulle aikanaan, että fyysisen ja mentaalisen harjoittelun avulla nostamme todennäköisyyttä onnistumiseen. Myöhemmin olen tajunnut, miten paikkansapitävä tämä lausahdus on, sillä vaikka kuinka tekisi työnsä tunnollisesti ja oikein, niin haluttua lopputulosta ei voi taata. Parhaiten kuitenkin pärjäävät usein he, jotka ovat valmistautuneet parhaiten.
Karua on, että suurin osa urheilijoista ei koskaan saavuta unelmaansa, jos tavoitteena on vaikka olympiavoitto, sillä vain pienen pieni osa kultamitalin tavoittelijoista voi sen saavuttaa. Toki yhtä lailla muussa työelämässä valmistaudutaan vaikkapa työhaastatteluun ja vain yksi saa paikan. Onko aika mennyt kaikilta muilta hukkaan? Ei tietenkään, niin kauan kuin valmistautumisen aikana on esimerkiksi hionut taitojaan, kehittänyt luonnettaan ja kirkastanut omia vahvuuksiaan.

Valmistautuminen voi tilanteesta riippuen kestää tunneista vuosiin, mutta riippumatta mitä on tulossa, kilpailut tai puheen pitäminen, olen kehittänyt ikäänkuin koitokseen valmistavan mentaalisen harjoituksen, jonka teen aina muutamaa päivää ennen h-hetkeä.
Ensin määritellään selkeät tavoitteet eli 1–3 asiaa, mihin keskittyy tulevassa koitoksessa. Usein lopputulokseen, kuten esimerkiksi siihen kuka voittaa tai valitaan, vaikuttaa niin moni asia, että siihen keskittyminen ei välttämättä auta. Sen sijaan fokus kannattaa laittaa asioihin, jotka tukevat tavoitteen toteutumista ja ovat täysin omissa käsissä, eli omaan tekemiseen.
Toiseksi valmistaudutaan olemaan itselle optimaalisessa suoritustilassa. Etukäteen ei voi tietää millainen tunne juuri sinä päivänä on. Sen sijaan tiedämme, että olemme joko siinä halutussa tilassa tai yli- tai alivirittyneitä. Siksi suunnittelen etukäteen, mitä teen, jos kisassa tai ennen sitä huomaan, etten ole optimaalisessa suoritustilassa.
Jos huomaan esimerkiksi jännittäväni, niin voin aina hengittää syvään ja nähdä mielessäni tyynen järven pinnan. Jos huomaan, ettei kisa sytytä, niin saatan kuvitella olevani arvokisoissa. Omassa mielessä voi tehdä ihan mitä vain! Tärkeää on tunnistaa, mikä toimii itselle ja että on suunnitelma valmiina kuinka säädellä omaa tilaa, ettei itse tilanteessa tarvitse käyttää tähän turhaa aikaa ja energiaa.

Kolmanneksi kysytään itseltä rehellisesti, mitä tunnen, kun ajattelen tulevaa tapahtumaa. Pintaan saattaa nousta vaikkapa pelkoa tai ahdistusta, ja jos näin käy, niin tunteet on tärkeä käsitellä ennen itse tapahtumaa. Monesti tunne helpottaa jo, kun sen sanoo ääneen, kirjoittaa ylös tai kertoo siitä jollekin luotettavalle ihmiselle.
Lopuksi nähdään mielessä, kuinka onnistuu tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla ja nautitaan jo etukäteen niistä fiiliksistä, jolloin tunne onnistumisesta kytkeytyy kehoon.
Tämä ei vie paljon aikaa, mutta voi olla juuri se puuttuva palanen. Jja mitä syvemmin jaksaa tehdä myös mentaaliset harjoitukset, sitä suurempi todennäköisyys on, että onnistuu halutulla tavalla.

Kirjoittaja on ammattiurheilija.

Jätä kommentti

*