Miksi teet mitä teet?

Yleisurheilussa kilpailukausi on kuumimmillaan. Kalevan Kisat ovat parhaillaan käynnissä ja EM-kilpailut alkavat reilun kahden viikon päästä. Yhteistä kaikille urheilijoille näissä karkeloissa on se, että jokainen haluaa tehdä tulosta. Oletko koskaan miettinyt, miksi tulos on sinulle niin tärkeä?

Tulos nimittäin on urheilussa tärkeä. Kaikki harjoitukset ovat valmistautumista siihen, että kauden pääkilpailussa saisi tehtyä kovan tuloksen. Yritämme usein kaikin sallituin keinoin kontrolloida lopputulosta, vaikka itseasiassa minä en voi vaikuttaa siihen miten pitkälle kiekkoni lentää. Voin ainoastaan vaikuttaa siihen mitä teen ringissä ja miten hyvin toteutan kunkin vaiheen heittosuorituksessa ennen kuin kiekko irtoaa kädestä.

Minulla on monta kokemusta uraltani mitä tapahtuu, kun keskittyminen karkaa tulevaisuuteen ja tulokseen: flow-tila katoaa. Huomasin nytkin ajatusteni alkavan mittailevan kenttää, kun kauden tärkeimmät kisat ovat käsillä. Tähän asti olen kilpaillut ollen kiitollinen jokaisesta heitosta, koska muistoissani on yhä eloisana kaksi viime kesää, jolloin en päässyt kilpailemaan selkäkivun takia ollenkaan. Kai jokin tulos on parempi kuin ei tulosta ollenkaan.

Silti mieli alkoi kertomaan asioita, että nyt on aika heittää kauas ja mitä tapahtuu jos en sitä tee. Mitä kaikki sanovat? Leimataanko minut kisaturistiksi, jos en onnistu? Arvostetaanko minua ilman kovia tuloksia? Ja mikä lopulta on edes kova tulos? Onko se 55, 60 vai 65 metriä?

Näin helposti vanhat pelot nousevat pintaan ja saattavat järkyttää omaa sisäistä tasapainon tilaa. Oli aika tehdä uudestaan selväksi itselle miksi edelleen urheilen, ja tärkein syy ei ole enää heittää Suomen ennätys. Miksi en silti saisi urheilla? Haluan tehdä tulosta, mutta en siksi koska olisi pakko tai pitäisi omien tai muiden asettamien standardien mukaan.

Miksi sinä teet mitä teet? Omat syyt tehdä asioita on tärkeää tietää niin sisäisen tasapainon, kuin motivaation kannalta. Kun syyt ovat täysin selkeät, ei motivaatiota tarvitse kaivaa mistään. Se syntyy itsestään siinä sivussa. Itselläni motivaatio katosi siinä vaiheessa, kun vanhat syyt urheilla eivät tuntuneetkaan enää niin tärkeiltä. Uusien syiden kirkastamisen jälkeen motivaation liekki alkoi roihuta uudestaan.

Mikään syy ei ole kuitenkaan toista parempi tai huonompi. Jos itsellä on paras olo silloin, kun ulkopuolelta tulee painetta tai haluaa näyttää pystyvänsä olemaan maailman paras, niin hyvä niin. Jos taas haluaa urheilla omaksi ja muiden iloksi ottamatta tuloksesta paineita, niin hyvä niin. Tärkeintä on, että on itse syiden kanssa sinut, koska lopulta itse on ainut, jonka kanssa viettää varmasti loppuelämänsä.

Itselläni syitä on monia, mutta suurin niistä juuri nyt on ilo. Urheilen toista kierrosta urallani, koska olen saanut siihen mahdollisuuden ja se tuottaa valtavasti iloa. Toki muitakin tunteita on, ja ne opettavat koko ajan enemmän itsestä ja elämästä. Jatkuva oppiminen ja kasvaminen kantavat elämässä pitkälle oli tulos mikä tahansa. Siksi jokainen tulos on tärkeä.

Jätä kommentti

*