Millainen asenne sinulla on elämään?

”Minä nyt olen vaan tällainen. Kyllähän minä tekisin sen, mutta ei minulla ole lahjoja.”
Tämänkaltaisia lausahduksia saattaa kuulla niin muilta ihmisiltä kuin välillä omastakin suusta. Luulemme olevamme tietynlaisia, eikä se siitä muuksi muutu.

Psykologi Carol Dweck on tutkinut yli 30 vuotta älykkyyttä, ja hän on osoittanut tutkimuksissaan, että ihmisillä on kahdenlainen asenne liittyen oppimiseen: muuttumattomuuden tai kasvun asenne.
Ensimmäinen ryhmä ajattelee, että ihmisen perusominaisuudet, kuten älykkyys ja luovuus, ovat pääosin synnynnäisiä ja pysyvät sellaisina koko elämän ajan. He uskovat, että jotkin kyvyt ovat saavuttamattomissa, koska he eivät ole riittävän fiksuja.
Niinpä heidän maailmankuvassaan oppiminen tapahtuu syntymässä saatujen lahjakkuuksien raamien puitteissa.

Vaarana muuttumattomuuden asenteessa on, että elämän tuomat haasteet murtavat noin ajattelevat helposti alleen.
He jopa välttelevät haasteita, koska eivät usko niiden kasvattavan. Periksi annetaan helposti, koska he eivät usko asiasta kuitenkaan tulevan mitään.
Rakentava kritiikki on vaikea ottaa vastaan, koska ei ymmärretä sen hyötyjä ja vaivannäköä pidetään kannattamattomana, jolloin ei edes yritetä.
Tämä voi olla erityisen haitallista lapsille, sillä heidän kehityksensä saattaa pysähtyä varhain ja heiltä jää saavuttamatta asioita, joihin he pystyisivät, jos ponnistelisivat.

Kasvun asenteella varustetut ihmiset taas uskovat mahdollisuuteen kehittää ominaisuuksiaan harjoittelun ja työn avulla.
Se johtaa haluun kokeilla uusia asioita ja ottaa haasteet vastaan, sillä he ymmärtävät, että ponnistelun ja yrityksen ja erehdyksen kautta oppii. He oppivat kritiikistä ja ovat sitkeämpiä takaiskujen kohdalla ja tekevät töitä voittaakseen vastoinkäymiset.
He uskovat, että vaivannäkö on tie mestaruuteen asiassa kuin asiassa riippumatta synnyinlahjoista.

Näissä kahdessa maailmassa onnistumisella ja epäonnistumisella on erilaiset merkitykset, mikä vaikuttaa suoraan siihen, miten merkityksellistä elämää voi elää.
Kysymys itselle kuuluukin, että olenko täysin tyytyväinen omaan elämääni. Jos ei ole, niin jotain on muutettava ja muutoksen mahdollisuuden uskottava.

Kasvun asennetta voi haluttaessa oppia, ja onkin olemassa lukemattomia tarinoita ihmisistä, jotka ovat muuttaneet elämänsä aivan toisenlaiseksi mitä lähtökohdat elämään olivat.
Useimmiten jommankumman asenteen oppii jo lapsena.

On kiinnostavaa, että Dweckin tutkimusten mukaan lapsia kannustaessa kehujen ei pitäisi liittyä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin vaan ponnisteluihin ja prosessiin. Sen sijaan, että kehuu lapsen älyä, parempi olisi kehua harjoitteluintoa.
Näin lapselle ei tule paineita aina olla älykäs, sillä vaivannäkö on merkityksellisempää.
Kun huomaa kertovansa itselleen tai kuulee lapsen sanovan, ettei osaa jotain, yksi pieni sana vie kohti kasvun asennetta: vielä. ”En ole hyvä tässä” kuulostaa ihan erilaiselta kuin ”en ole hyvä tässä vielä”. Jälkimmäinen jättää auki mahdollisuuden kehittymiseen.

Jätä kommentti

*