Urheilugaalassa koottiin viime viikolla yhteen suomalaisen urheilun huippuhetkiä.
Mari Laukkanen vastaanotti palkinnon vuoden sykähdyttävimmästä urheiluhetkestä ja hänen kiitospuheensa kosketti minua. Hän sanoi: ”Mitä meistä jää jäljelle, kun numerolaput on riisuttu ja stadionin valot sammuvat. Sen jälkeen ei ole enää voittajia. On vaan ihminen, minä itse. Ja itsensä kanssa pärjääminen on elämän suurin voitto”.

Tässä ollaan urheilun ja ihmisyyden kannalta tärkeiden asioiden äärellä. Sanoisin, että mitä paremmin oppii tuntemaan itsensä, sitä paremmin pärjää itsensä kanssa.
Urheilijan elämässä konkretisoituu, että unelmista on mahdollista tehdä totta, mutta kaikista tärkeintä on matka kohti unelmaa, jossa oppii asioita itsestään ja elämästä. Huippu-urheilu-ura tulee jokaisella joskus päätökseen, ja se millaiseksi ihmiseksi matkalla on kasvanut, vaikuttaa loppuelämän voittoihin.
Ulkopuolelta tulevat paineet ja vaatimukset ovat kuitenkin huippu-urheilussa valtavat.
Kerrotaan suoraan tai vihjaillaan millainen pitäisi olla ja miten käyttäytyä. Kuin huomaamatta alkaa toteuttaa toisten ihmisten toiveita ja asettaa itseään tiettyyn muottiin. Asenteet ja sanonnat kuten ”vain voittajat muistetaan” ja ”kaikki tai ei mitään” luovat paineita omalle toiminnalle, ja siinä sivussa saattaa kadottaa palasia itsestään.

Voi olla, ettei ole koskaan urheiluputken aikana pysähtynyt miettimään keneksi on matkalla kasvanut ja mitä tämänhetkinen minä itseasiassa haluaa. Joskus saattaa havahtua huomaamaan, että oma elämä ei tunnukaan omalta ja se on omiaan aiheuttamaan päänsisäistä ristiriitaa.
Vaikka ulkoisesti meneekin hyvin ja voittoja satelee, niin ihminen tittelin alla saattaa olla rikki. Mitä todella jää jäljelle kun riisutaan kilpailunumerot, tittelit, ammatit, jopa nimet? Mitä paremmin tuntee itsensä ja omat arvot, vahvuudet ja heikkoudet, sitä paremmat pärjäämismahdollisuudet on tässä kohtaa.

Jokainen voi kysyä mitä omassa elämässään stadionin valojen sammumisen jälkeinen aika tarkoittaa. Ehkä päivän päätteeksi sängyssä maatessa ennen nukahtamista koittaa hetki, kun ei tarvitse olla kenellekään mitään. Jos olet täysin rehellinen itsellesi, niin kuka olisit ja mitä tekisit jos muiden mielipiteillä ei olisi kerrassaan minkäänlaista merkitystä? Onko sinulla aidosti hyvä olla?
Jos vastaus on ei, niin silloin voi lähteä lempeästi kysymään itseltään mitä voisi tehdä elääkseen enemmän omannäköistä elämää. Pienetkin asiat ovat merkittäviä, sillä matkaa kuljetaan askel kerrallaan.
Olennaista on mitä tapahtuu voiton huuman tai maaliviivan ylittämisen jälkeen, mitä ikinä ne itse kunkin elämässä tarkoittavat. Huippuhetket ovat osa elämää, mutta ei koko elämä. Elämän pelin voittamisessa merkityksellistä on olla linjassa itsensä kanssa. Se peli jokaisen on mahdollista voittaa.