Näe ihminen ja tarina tuloksen takana

Sanotaan, että urheilu on kuin elämä pienoiskoossa. Yhteen urheilu-uraan mahtuu kaikkia ihmiselämän tunteita ääripäästä toiseen.
Uran tärkeimmissä kisoissa osa saavuttaa suuren unelmansa, ja heitä juhlitaan sankareina, kun taas osa pettyy raskaasti. Kukaan ei silti ole ihmisenä toistaan parempi tai huonompi.
Kyse on sen päivän paremmuusjärjestyksestä tietyssä urheilulajissa. Näin myös juuri alkaneissa Pyeongchangin olympialaisissa. Tulos voi olla huono, mutta ihminen tuloksen takana ei.
Voisiko näistä siis tulla kisat, joissa lopetetaan urheilijoista kisaturisteina puhuminen? Kisaturisteja löytyy katsomosta. Kilpailuihin osallistumiseen oikeuttavaa lippua ei rahalla voi ostaa. Sen saa ainoastaan raivaamalla tiensä kisoihin oman lajinsa valintakriteerien mukaan. Jokaisen tie olympialaisiin on erilainen, mutta yhteistä lienee tinkimätön työ, taito ja tahto.

Minullakin ovat olleet olympiarenkaat näkyvällä paikalla kotonani siitä asti kun unelma nimeltä olympialaiset heräsi ensimmäisen kerran henkiin sisälläni.
Se on edelleen toteutumatta, vaikka voin peiliin katsoessani todeta tehneeni tinkimätöntä työtä tavoitteen eteen. Sekään ei siis aina riitä.
Uskon kuitenkin kaikkien, jotka ovat joskus tehneet valtavasti työtä unelmansa eteen ymmärtävän, että jokainen urheilija on paikkansa ja kunnioituksen ansainnut oli tulos lopulta mikä tahansa. Fakta on, että harva tulee voittamaan mitalin. Kyse ei kuitenkaan ole lopulta mitaleista, vaan paljon suuremmasta.
Kyse on unelmansa eteen kaikkensa likoon laittavien ihmisten elämistä, joista katsomossa päästään osallisiksi. Urheiluhuuma nostaa kansallista tsemppihenkeä, luo yhteisöllisyyttä ja nostattaa pintaan suuria tunteita. Penkkiurheilu on turvallinen tapa tuntea paljon. Urheilija taas, laittaessaan peliin usein kaiken niin fyysisesti, henkisesti kuin taloudellisesti, asettaa itsensä arvostelulle alttiiksi tavoitellessaan täyttymystä vuosien työlle.
Harvassa ammatissa on yhtä kovat onnistumisen paineet niin pienessä aikaikkunassa kuin olympiaurheilijalla. Hänen täytyy ulosmitata muutamien päivien aikana paras suorituksensa neljään vuoteen.
Seuraava mahdollisuus on sitten taas heti neljän vuoden päästä.

Näitä olympialaisia seuratessa kannustan katsomaan syvemmälle tuloksen läpi. Televisiossa näytettävä kilpailu on kuitenkin vain pintaraapaisu urheilijan elämästä. Tuloksen alta voi löytää ainutlaatuisen ihmisen ja huikean kasvutarinan, josta on paljon opittavaa.
Itse inspiroidun jatkuvasti muista ihmisistä. Esimerkiksi pari tällaista tarinaa löytyy suuresti arvostamiltani pikaluistelija Mika Poutalalta ja lumilautailija Enni Rukajärveltä.
He puhuvat upeasti aitouden ja omien arvojen mukaan toimimisen puolesta. Heidät on myös molemmat valittu vuoden esikuviksi. Mika Poutala totesi silloin, että kaikki urheilijat eivät voi olla olympiavoittajia, mutta jokainen voi olla esikuva.
Esikuvia, jotka inspiroivat, rohkaisevat ja loistavat valoa ympärilleen, elämässä vasta tarvitaankin.

Jätä kommentti

*