Sitkeys vai suunnanmuutos?

Vaatii suunnatonta rohkeutta tunnustaa rehellisesti itselleen sekä muille, että sitä sisäistä poltetta ei ole enää maailman huipulle vaadittavalla tasolla.
Näin Petra Olli kertoi tiedotteessa menestyksekkään urheilu-uransa lopettamisesta. Rohkeutta se vaatii, eikä rehellisyys itseä kohtaan ole helppoa, joten on kunnioitettava lukea sitkeyden perikuvalta tällaista tekstiä.
Petra Olli on periksiantamattomalla työllä raivannut tiensä painimaail­man huipulle ja saavuttanut valtavasti nuoreen 25 vuoden ikäänsä mennessä. Uskon pitkien leiritysvuorokausien poissa perheen ja ystävien parista jättäneen aikaa itsetutkistelulle ja sieltä rehellisyys voi kummuta. Silloin voi tietää mikä itselle on oikein ja toimia sen mukaan. Tässä kohtaa oikein toimiminen on lopettaa, kun toinen vaihtoehto olisi jatkaa väkisin ilman paloa sydämessä. Jokainen huippu-urheilija tietää, ettei ilman sitä matkassa ole mitään järkeä, koska sitä tarvitaan polttoaineeksi loputtomien toistojen ja rutiinien maailmassa.
Toistoja urheilu-uraan nimittäin kuuluu. Taitoja hioessa samoja asioita tehdään uudestaan ja uudestaan, päivästä ja vuodesta toiseen, kyllästymiseen asti. Löysin vanhempieni luota videokasetteja, joissa oli heittojani 15 vuoden takaa kisoista, treeneistä ja leireiltä. Heittoja heittojen perään. Yhdessä videossa olin Kuopion kuplahallissa toppatakki päällä jäisen vanerin päällä harjoittelemassa ihan samoja heittodrillejä, mitä teen tänäkin päivänä.

Mietin miten olen jaksanut laittaa 20 vuotta elämästäni yhden taidon masterointiin, ja vielä kiekonheiton, jota en luultavimmin tule tarvitsemaan urheilu-urani jälkeen missään. Kuinka paljon tuossa yhtälössä on hukattua aikaa? Todellisuudessa ei yhtään. Tuskin Petrakaan painitaitojaan arkipäivässä tulee käyttämään, mutta kaikki ne taidot, jotka on tullut opittua matkalla maailman huipulle, ovat kullanarvoisia. Yhden kärkitaidon alla on valtavasti taitoja ja tietoutta, joiden kartuttamiseen urheilu on ollut korkeakoulu.
Suunnanmuutos vaatii rohkeutta, mutta mistä voi tietää milloin on aika lopettaa ja milloin sitkeästi jatkaa? Ei kai sitä voi varmasti tietää koskaan. Ainakaan kukaan muu sitä ei voi kertoa, kuin sinä itse kuuntelemalla omia tuntemuksia. Ei ole varmaa pääsetkö koskaan määränpäähäsi, joten ainut varma asia on matka. Siksi täytyy oppia olemaan itselleen rehellinen, että onko tämä polku, mitä haluan vielä kulkea.
Samalla kannattaa muistaa, että elämää on sen yhden tavoitteen tuolla puolenkin. Petralla on varmasti edessä menestyksekäs elämä yhden etapin päättymisen jälkeen. Mitä ikinä hän ryhtyykään seuraavaksi tekemään, niin voisin lyödä vetoa hänen puolestaan, että siinä hän tulee onnistumaan.

Luovuttaminen ei ole sama kuin tappio. Joskus se on kaikista fiksuin ratkaisu. Joskus voi päästää hetkeksi irti ja katsoa mitä tapahtuu niin sisäisessä kuin ulkoisessa maailmassa. Jos matkan on tarkoitus jatkua, se jatkuu. Jos ei ole, jotain parempaa on tulossa.

Jätä kommentti

*