Suomalaiset, resilientti kansa

Jokainen joutuu nyt jollain lailla sopeutumaan muuttuneisiin olosuhteisiin. Urheilijana rakentava muutokseen suhtautuminen ei ole uutta, sillä jokaisella kaudella ilmenee tyypillisesti jotain yllättävää, mikä sotkee suunnitelmat. Monta kertaa on pitänyt lennossa keksiä uusia lähestymistapoja ja hyväksyä tapahtunut, vaikka se tuntuu kaikelta muulta kuin hyväksyttävältä.

Ihminen on onneksi sopeutuvainen. Suomalaisilla on vielä valttina äidinmaidossa saatu sisu. Tässä kohtaa osin yhteiskuntaa hajottavassa ja osin korjaavassa tapahtumien ketjussa ei kuitenkaan pelkkä sisu riitä. Tarvitsemme resilienssikykyä eli muutosten kohtaamisen taitoa. Se on toimintaa, joka tukee sopeutumista ja pärjäämistä vaikeissakin olosuhteissa.

Tutustuin käsitteeseen ensimmäisen kerran mentaalivalmennuksen kurssilla ja luettuani Ulrika Björkstamin upean kirjan Nouse nyt, resilienssi ei ole jättänyt minua rauhaan. Björkstam kertoo kuinka selvisi suihkukoneen syöksyttyä hänen päälleensä polttaen pahoin kehon ja kasvot. Hän menetti työkykynsä ja avioliittonsa. Hänen viestinsä on selkeä: meissä kaikissa on voima selviytyä.

Björkstamin mukaan resilienssi on dynaaminen käsite, joka vaihtelee tilanteen mukaan. Olemme siis luonnostamme toisissa asioissa muutoskykyisempiä kuin toisissa. Suomalainen sisu voi auttaa kestämään pidempään, mutta meillä kaikilla on murtumispisteemme, kun kuormitus kasvaa liian kovaksi. Siksi muutoskykyisimmät ihmiset ovat oikeasti niitä, jotka sisukkuuden lisäksi oppivat tunnistamaan, kun stressireaktio iskee kehoon ja nostaa pintaan tunteita. Tunteethan ovat kokijalleen sillä hetkellä totta, mutta niiden takana olevat ajatukset eivät välttämättä ole. Siksi on tärkeää hyväksyä tunteet, mutta kyseenalaistaa ajatukset.

Resilientit ihmiset osaavat laittaa asiat perspektiiviin ja vaihtaa tarvittaessa näkökulmaa. He harjoittavat optimismia niin, että pyrkivät etsimään ratkaisuja vaikeissa tilanteissa ja hahmottamaan mihin asioihin voivat vaikuttaa. Lisäksi he osaavat pyytää apua. Tämähän ei osu sisukkuuden kanssa yksiin, joten viimeistään nyt meidän suomalaisten on hyvä sitä opetella.

Omakohtaisesti suurin koronan aiheuttama muutos on ollut olympialaisten siirtyminen vuoteen 2021. Olin laittanut kaikki resurssit kiinni tähän kauteen, jonka piti olla viimeiseni. Nyt en ole varma mitä tehdä tulevaisuuden suhteen. Olen kuitenkin jo aikaisemmin kokenut kuinka tehty työ ja isot tavoitteet valuvat viemäristä alas, niin tämä isku ei osu enää niin kovaa. Resilienssi kasvaa joka kerta, kun nousee ylös takaiskun jälkeen. Uudessa tilanteessa on myös mahdollisuus löytää itsestään voimavaroja, jollaisia ei tiennyt olevankaan.

En tiedä mitä käyt läpi omassa elämässäsi tällä hetkellä tai miltä sisälläsi tuntuu. Tiedän kuitenkin, että kun lisäät suonissasi virtaavaan sisuun kyvyn tunnistaa stressitekijät ja niistä nousevat tunteet ja pyydät apua, sinä selviät kyllä ja ehkä nouset vahvempana kuin koskaan aiemmin.

Jätä kommentti

*