Tee jännityksestä ystäväsi

Kaksi viikkoa sitten palasin 2,5 vuoden loukkaantumiskierteen jälkeen vihdoin onnistuneesti takaisin kilpakentille. Yleisin kysymys sen jälkeen on ollut: jännittikö? Vastaus on helppo: todella paljon, mutta jännitys on ollut erilaista kuin aiemmin.
Olen aina ollut kova jännittämään. Muistan eräätkin talvimestaruuskisat, kun koko kroppa tärisi kiekkorinkiin astuessa ja mietin miten tästä selviän. Tai miten ennen esitelmän pitämistä koulussa mahassa kiersi ja sydän hakkasi tarpeettoman kovaa.
Olen halunnut peittää erityisesti urheiluun liittyvän jännityksen, koska olen ajatellut, että urheilijan kuuluu olla itsevarma, mennä kilpailemaan taistelumielellä, eikä jännitys sovi siihen kuvioon.
Kuinka väärässä olinkaan.

Jännittämistä ei pidä pelätä. Jännitys on tarpeellista ja se nimenomaan virittää kehon valmiustilaan. Parhaimmillaan se lisää kehon ja mielen valppautta suorituksen lähestyessä.
Liiallisen jännityksen takia taas ei useinkaan pysty nauttimaan tilanteesta, eikä saa itsestään kaikkea irti. Hyvä uutinen kuitenkin on, että jännityksen hallinta on taito, jonka jokainen voi opetella!
Tähän on monia tapoja. Eniten minua auttaneet keinot ovat olleet rentoutuminen, mielikuvaharjoittelu ja tunteiden havainnointi ja hyväksyminen.
Jos esimerkiksi pelon tunteita nousee pintaan kisatilanteessa, en pyri pääsemään niistä eroon. Sen sijaan hyväksyn ne tietoisesti, rauhoitan kehoni hengittämättä syvään ja sitten siirrän fokuksen haluttuihin tunteisiin. On tärkeää tunnistaa millaiset tunteet palvelevat omaa optimaalista jännitystilaa niin, ettei jännitä liikaa eikä liian vähän. Itselläni parhaan suorituksen tuo, kun olen energinen, iloinen, rento, luottavainen ja sisäisesti tyyni.

Harjoittelen näiden tunteiden tuntemista ja kisatilannetta etukäteen mielikuvissa. Näen sieluni silmin olevani kilpailupäivänä energinen, mutta tyyni, ja kuinka rennosti pystyn heittämään onnistuneita suorituksia. Mielikuvaharjoittelun teho on tieteellisesti todistettu, ja myös omalla kohdallani voin vahvistaa sen toimivan, koska loukkaantumisten aikana pystyin kilpailemaan vain mielikuvissani.
Mielikuvaharjoittelun vaikutus on parempi, kun käyttää kaikkia aistejaan, ja on sitä tehdessä rentoutuneessa tilassa. Rentoutumista on hyvä harjoitella kotioloissa ja siten oppii rentouttamaan itsensä nopeasti myös paineisissa tilanteissa. Teen päivittäin rentoutus- ja hengitysharjoituksia, ja näitä löytyy internetistä pilvin pimein, joten eikun kokeilemaan.

Uskon, etten koskaan tule pääsemään jännityksestä eroon, enkä enää pyrikään siihen. Jännityksen kanssa tulee ystävystyä ja siinä henkinen valmentautuminen auttaa. Itseasiassa mielen harjoittaminen pitäisi aloittaa samalla hetkellä kuin fyysinen harjoittelu alkaa.
Enää en pelkää selviänkö ja miten minulle käy jos heitän huonosti. Jännitys on odottavaa, kuplivaa ja innostavaa. En ole ikinä tuntenut olevani näin vapaa onnistumaan, tai jos niikseen tulee, epäonnistumaan kuin nyt. Sekin on ok.

Jätä kommentti

*