Tein parhaani ja se riitti

Heitin urheilu-urani viimeisen heiton viime sunnuntaina Tampereella Ruotsi-ottelussa. 20 vuoden ura voidaan tiivistää muutamaan riviin ja numeroon: yhdet MM-kisat, neljät EM-kisat, joista paras saavutus seitsemäs sija silloisella ennätyksellä, seitsemän nuorten arvokisaa tai maaottelua, kahdeksan Eurooppa Cupia, 13 Kalevan Kisojen mitalia, joista seitsemän mestaruutta. Siinäpä ne.
Numerot ovat kylmiä yksinään, mutta jokaisen tuloksen takana on tarina, johon kuuluu valtavasti työtä, panostusta, onnistumista, epäonnistumista, yrittämistä, onnen ja pettymyksen kyyneliä.
Sain myös kunnian toimia useana vuonna yleisurheilumaajoukkueen kapteenina, mikä tietyllä mittapuulla hohtaa muistossa jopa mitaleita kirkkaampana. Voin olla ylpeä saavutuksistani.

Entäs ne suurimmat unelmat? En voittanut yhtään arvokisamitalia, eikä minusta tullut olympiaurheilijaa. Varsinkin olympiaunelman mureneminen on ollut kova paikka hyväksyä, mutta sitä elämä vaatii meiltä kaikilta. Meidän on opittava hyväksymään asiat, joille emme voi mitään. Siltä minusta nimittäin tuntuu. Laitoin kaiken peliin, eikä minulla ole antaa enempää.
En saanut enää viiden vuoden takaisen selkäleikkauksen jälkeen tehtyä omalla mittapuulla kovia tuloksia, vaikka ne sitä vamman laadun huomioon ottaen ehkä olivatkin. Silti en vaihtaisi pois yrittämistä, sillä se on antanut mielenrauhan. Tiedän tehneeni parhaani sillä tietotaidolla, mitä minulla on kulloinkin ollut.
Siksi minun ei tarvitse jossitella kiikkustuolissa, että olisinpa uskaltanut panostaa nuorempana.

Kaikki unelmat eivät toteudu, vaikka kuinka haluaisi ja panostaisi. Se ei tarkoita, etteikö niitä pitäisi tavoitella, sillä vain siten meistä voi kasvaa ihminen, joka on valmis tekemään sen huippusuorituksen. Ainut keino poistaa esteet oman unelman tieltä on kohdata ne ja se tehdään lähtemällä matkalle.
Joten laita itsesi likoon siinä mitä teet. Ihan sama mitä se on, oli sitten tavoitteena piirinmestaruuskisoihin osallistuminen tai uusi työpaikka. Uppoudu prosessiin.
Se ei tule olemaan aina helppoa ja tulet luultavasti kohtaamaan arvostelua ja epäonnistumisen pelkoa ja kaikkia muitakin tunteita, joita et ehkä tiennyt olevan, mutta elämä on tehty tunnettavaksi. Sinua kritisoivat eivät luultavasti ole itse uskaltaneet seurata omaa unelmaansa.
Etkä ole matkalla yksin, sillä itsensä likoon laittajat tukevat toinen toisiaan ja me kuljemme eteenpäin pää pystyssä!

Luulin, että oloni tulisi olemaan viimeisen kilpailun jälkeen tyhjä, mutta sydämeni on täynnä rakkautta ja positiivista energiaa. Se on muiden ihmisten ansiota.
Urani lopetus huomioitiin Ruotsi-ottelussa isosti ja ylitsevuotavan kauniisti. Olen saanut viestejä urheilijoilta, kuinka jokin asia tsemppipuheessani maajoukkueelle vuosien takaa on jäänyt heidän mieleensä ja viestejä ihmisiltä, kuinka jokin kirjoitukseni tarjosi vertaistukea ja auttoi jaksamaan vaikean ajan ylitse.
On väliä millainen ihminen on, eikä montako mitalia on kaapissa. Se mitä tein, riitti sittenkin. Me todella olemme täällä toisiamme varten.

Kirjoittaja on uransa juuri lopettanut ammattiurheilija.

Jätä kommentti

*