Tiimihengen merkityksestä urheilussa ja elämässä

Minua on aina kiehtonut miten yksilöistä kasvaa porukassa joukkue, jossa 1+1=3. Tätä ilmiötä, jossa kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa, on vaikea selittää, mutta sen voi tuntea. Uskon, että jokainen urheilujoukkueessa tai työpaikalla hyvässä ilmapiirissä työskentelevät tietävät mistä puhun. Niitä, jotka eivät tätä ole kokeneet, kannustan lukemaan Saska Saarikosken kirjoittaman loistavan kirjan Dettman ja johtamisen taito.

Huippusuoritus lähtee turvallisesta ilmapiiristä. Henrik Dettman linjaa: ”Peliin valmistauduttaessa on tärkeää, että pelaajille luodaan mahdollisimman turvallinen olo. Siksi yritän aina tehdä pukukopista rauhallisen turvapaikan, jotta pelaajat voivat tyhjentää mielensä kaikesta pelin ulkopuolisesta. ”

Tämä ei eroa työpaikoista. Googlen teettämän tutkimuksen mukaan suurin menestyviä tiimejä yhdistävä tekijä on psykologinen turvallisuus. Innovaatiot syntyvät usein yrityksen ja erehdyksen kautta. Turvallisessa ja toisiaan tukevassa ilmapiirissä uskalletaan myös tehdä virheitä. Jos niitä ei uskalleta tehdä, niin miten voidaan oppia?

Sama pätee urheiluun. Kentälle mennessä pitää olla turvallista myös epäonnistua, sillä usein juuri se antaa tarvittavan vapauden ja rentouden, joiden kautta voi onnistua. Dettmanin mukaan epäonnistunut yritys on vain keino sulkea pois yksi toimimaton vaihtoehto, ja jokainen epäonnistuminen vie kohti uuden taidon oppimista. Tämä näkökulman soisin jokaisen johtajan ja valmentajan omaksuvan.

Dettman jatkaa: ”Valmentajana teen kaikkeni, jotta joukkueeseen syntyisi sellainen yhteishenki, jossa viimeinenkin vaihtomies ja juomapullon täyttäjä tuntee olevansa tärkeä osa porukkaa, koska vain aidon toveruuden ilmapiirissä pelaajat ovat valmiit riemuitsemaan muiden onnistumisista ja ottamaan rupia polviin kaverin puolesta.”

Tässä on jotain todella olennaista. Tällainen tiimihenki kuin olisi jokaisessa joukkueessa niin urheilun parissa kuin työpaikoilla Suomessa, niin me olisimme pysäyttämättömiä! Jokainen työntekijä nauttisi arvostusta ja tuntisi aidosti, että oma panos on tärkeä.

Hyvä yhteishenki ja ilmapiiri on kuin liima, joka pitää ihmiset työpaikassa, vaikka muitakin mahdollisuuksia tarjoutuisi. Organisoitumisen yksi tavoite on, että saadaan aikaan enemmän yhdessä, kuin mihin yksin pystyisi. Tuetaan ja täydennetään toinen toista. Jos porukka on hyvä, niin ollaan monesti myös valmiita joustamaan muista asioista.

Urheilun puolella, kun treeneissä vallitsee hyvä henki ja kilpailuissa saa kokea joukkuehengen kaikkia nostattavan voiman, sitä todennäköisesti haluaa lisää. Tunnejäljellä on iso vaikutus siihen mitä tekee tulevaisuudessa. Panostaako vielä urheiluun vai ei? Innostuuko vai lannistuuko? Erityisesti arvokisoista voi saada hurjan sykäyksen harjoittelulle, vaikka oma kisa ei menisikään toivotunlaisesti. Nuorille maailma on mahdollisuuksia täynnä, ja hyvä fiilis ja positiiviset tunnejäljet ovat omiaan liimaamaan urheilijoita kulkemaan urheilun kasvattavaa polkua ja saamaan oppeja, joita ei muualta saa.

Kirjoittaja on ammattiurheilija.

Kommentit

  • plokkariukki

    Miten oli yhteis/joukkuehengen kanssa menneissä EM-kisoissa, oli aika monta epäonnistumista, toki onnistumisiakin joillakin omalla tasollaan. Joukkueen johdon (herrojen) ja kansan toiveet olivat liian korkealla. On kauan omista onnistuneista urheilusuorituksista, mutta muistan sen upean tunteen kun oma lentisjoukkueemme kaikesta “lyhykäisyydestään” huolimatta voitti joissakin turnauksissa päätä pidemmät porukat, se tuntui joukueen ja hyvän taktiikan voitolta. Kiekko lensi nuorena A-luokan tulokseen. Ei ollut valmentajia, ei videoita, jotka ovat tänä päivänä käytettävissä, vain kaveri neuvoi kaveria, ja onnistumisten ja epäonnistumisten kautta päästiin tuloksiin ja voi että se tuntui hyvältä!

Jätä kommentti

*