Vastuun ottamisen vaikeus

Avasin taannoin Twitterin hetkellä, jolloin siellä oli käynnissä pienoinen somesota ja suorastaan toisten syyttelykampanja keskiössä sanat en minä, mutta te muut. Yhdessä viestissä kuulutettiin huutomerkein, että jos minä saisin päättää… Meinasin vastata, että hei sinä oikeasti saat päättää omasta elämästäsi, muun muassa miten paljon stressaat itseäsi omilla ajatuksillasi muiden elämästä, mutta 280 merkkiä ei riitä silloin, kun some kiehuu kuumana. Lyhyesti sanottuna se tapahtuu ottamalla vastuun.

Jokaiselle tapahtuu elämässä odottamattomia, myös epämiellyttäviä asioita. Syyn laittaminen muiden päälle on helppoa, eikä silloin asialle myöskään itse tarvitse tehdä mitään. On helppo syyttää yhteiskuntaa, vanhempia, sukulaisia, viranomaisia, olosuhteita, huonoja geenejä tai omaa ulkomuotoa, kun on tyytymätön elämäänsä. Jos pitää itseään olosuhteiden uhrina, niin silloin välttelee myös omien valintojensa seuraamuksien kohtaamista.

Toki elämässä tulee vastaan kamalia tilanteita, väärinkohtelua ja asioita, jotka eivät ole omaa syytä eivätkä tapahtuneet olleet omalla vastuulla, mutta auttaako syyttely mitään tai pääseekö sen avulla asiasta eteenpäin? Ei. Muiden syyttely voi tuoda hetkellisen valheellisen hyvänolontunteen, kun asiansa on saanut sanottua, mutta oikeasti se aiheuttaa vain katkeruutta. Se on myös äärimmäisen huonosti käytettyä aikaa, sillä senkin energian voisi käyttää itsensä eheyttämiseen ja peiliin katsomiseen.

Ei ole merkitystä kenen syytä jokin tapahtuma on, mutta eteenpäin pääsee ottamalla vastuun tilanteeseen suhtautumisesta ja sen mahdollisesta muuttamisesta. Jos edessä on mahdottomalta tuntuva tilanne, niin aina voi kysyä, että onko maailmassa ihmistä, joka on onnistunut, vaikka hänellä on sama ongelma tai rajoite kuin minulla? Jos vastaus on kyllä, oma syy on tekosyy.

Jokaisella pitäisi olla velvollisuus pitää huolta itsestään siinä määrin mitä mahdollista. Se tarkoittaa juurikin oman itsensä tarkastelua ja ymmärryksen lisäämistä miksi toimii kuten toimii. Se tarkoittaa, ettei ulkoista omaa hyvinvointia itsensä ulkopuolelle ja myöntää oman osallisuutensa elämäntarinansa tapahtumiin. Sekään ei ole aina helppoa, mutta vastuun ottaminen omasta osuudesta lopulta voimistaa, kun voi itse tehdä asioille jotain ja itseen meillä on kaikki valta.

Samaan aikaan kukaan ei pärjää yksin. Vaikka emme ole vastuussa toisten ihmisten tunteista ja tekemisistä, niin jokaisella on hetkiä, jolloin ei itse jaksa kannatella itseään tai pysty kantamaan vastuuta. Siksi on tärkeää pitää huolta lähimmäisestä, niin yksilön- kuin yhteiskunnan tasolla. Auttaessa on tosin hyvä muistaa, ettei asiat toimi toisen kohdalla välttämättä samoin kuin itsellä. Eletty elämä vaikuttaa siihen miten maailman näkee nyt. Jokaisella on omanlaisensa historia, mutta aina voi pyrkiä näkemään asiat toisen näkökulmasta.

Täyden vastuun ottaminen omasta elämästä voi olla todella vaikeaa, mutta ilman sitä saa ikuisesti ihmetellä miksi jollain toisella on elämässä asiat paremmin kuin itsellä.

Jätä kommentti

*