Kun kosto maistui makialle




Make on yksi riiviö’, ajatteli Pete kun hänen sänkynsä 3. komppanian tuvassa romahti alas kannakkeiltaan. Pystyyn kömpiessään kaikui hänen korvissaan jälleen Maken vahingoniloinen nauru.

’Käännä toinenkin poskesi’, muisteli Pete isänsä opetuksia. Usein on hän poskensa kääntänyt, mutta nyt mieli kaipasi kostoa.

Komppania komennettiin valmistautumaan metsämarssiin. Pete pukeutui nopeasti. Make juoksi vielä veskiin ja jätti saappaansa tupaan. Silloin Pete keksi. Hän kuori kaappiinsa unohtuneen niljakkaan banaanin ja kävi työntämässä sen saappaan kärkeen.

Aliupseerit hoputtivat varusmiehiä ulos. Pete lähti Maken palatessa tupaan. Eteiskäytävään Pete kuuli helkutinmoisen huudon ja kiroilun tuvasta. Leveä hymy nousi hänen kasvoilleen. ’Sainpahan jotain anteeksipyydettävää iltarukoukseen’, naurahti Pete mielissään.

– – – – –
(Sadan sanan kuvitteellinen tarina virikesanoista kannake, banaani, kosto)
Kuva: Oulun vanhaa kaupunginkasarmia, kuvaaja Seppo Hinkula

Jätä kommentti

*