Kun mies marjaan lähti

Vanhahko mies siirtelee ostoksiaan kaappeihin. Pakastemarjat rasiaan ja jääkaappiin, saavat sulaa aamuksi. Mustikka on miehen herkku. ’Ostithan kotimaisia’, kuuluu huuto olohuoneesta. ’Joo joo’, vastaa mies ja piilottaa tyhjän pakastepussin roskikseen.

Miehen kömpiessä aamiaispöytään on vaimonsa keittänyt jo kahvit ja puurot. Mies mättää mustikoita puuroonsa. Vaimo moittii marjojen maistuneen oudolle. Mies vain tuhahtelee ja syö annoksensa.

Iltapäivällä miehellä tulee kiire kylppäriin. Kylppärin ovi on lukossa, vaimo oksentaa sisällä. ’Minun on päästävä pöntölle’ huutelee mies. Turhaan. ’Eivät tainneet olla kotimaisia marjoja ku saatiin tällainen tartunta’, voihkii vaimonsa.

Mies ei kestä. ’Nyt se pirun tartunta on jo housuissa..’ huokaisee hän alistuneena nojatessaan oveen.

– – – – –
(Kuvitteellinen tarina Siskon lähettämistä virikesanoista mustikka, sulaa(verbi) ja tartunta.)
Kuva: Seppo Hinkula, Marjastajia metsässä

Jätä kommentti

*