Oli kesälauantai. Lehtori Huuhtinen, keski-iän ohittanut tukevahko mies, seisoi lähiöpubin edustalla tupakalla. Juhlimisensa oli alkanut perjantaina ja jatkui edelleen korjaussarjalla.

Ostarin marketista tuli ulos Susanna, hänen entinen oppilaansa yliopistolta. Susanna näytti upealta kesämekossaan. Sen taivaansiniset raidat valkoisella pohjalla korostivat hänen solakkaa vartaloaan.

’Hei Sussu, mitäs sulle, maistuisiko drinkki?’, huuteli Huuhtinen tuttavallisesti.

Susanna pysähtyi hetkeksi, katsoi miestä. ’Milloinkahan sinustakin on tullut rähjäinen lähiöjuoppo?’ totesi hän säälivästi ja jatkoi matkaansa.

Huuhtinen palasi sisälle. Kavereittensa puhe pöydässä oli muuttunut lähes örinäksi. ’Rähjäinen lähiöjuoppo’ satutti, tuntui loukkaukselta. Huuhtinen yritti huuhtoa karvaan muiston alas kurkustaan oluella. Olut ei kuitenkaan pystynyt estämään kyyneleitä valumasta hänen silmistään.

– – – – —
(Sadan sanan kuvitteellinen tarina virikesanoista taivaansininen, örinä, karvas)
Kuva: Vanha lähiön ostari talvella, kuvaaja Seppo Hinkula