Nainen rantautuu kanootillaan niemen jatkeena olevalle kalliokielekkeelle. Järvelle kuulunut moottorisahan ääni on tauonnut. Syynkin hän näkee. Etäämpänä istuu metsuri syömässä eväitään, seuranaan terrieri.

Nainen astelee lähemmäksi ja esittäytyy Raijaksi. ’Parturoitko sinä koko niemen paljaaksi?’ kysyy hän.

’En, raivaan vain tilaa huvilalle’, vastaa mies esittäytyen Artoksi. ’Yksi rahamies osti tämän niemen. Nämä kalliotkin ovat kohta yksityisaluetta’, jatkaa Arto. ’Tästähän katoaa hyvä taukopaikka!’ harmittelee Raija.

Arto lohduttaa, että niemen toisella puolella on kalliosaari minne hän rakensi nuotiopaikankin tarvikkeineen. Saareen saa rantautua.

Seuraavalla viikolla Raija meloo kalliosaarelle. Nuotiota sytyttäessään huomaa hän tikkuaskissa paperinpalan. Paperilla on puhelinnumero ja viesti: ’Raija, tavataanko uudelleen? Arto’

– – – – —
(Sadan sanan kuvitteellinen tarina Paulin lähettämistä virikesanoista kallioluoto, moottorisaha, terrieri.)
Kuva: Kallioinen saari Suvaksella. Kuvaaja: Seppo Hinkula

Haluatko sinä tarinan omista virikesanoistasi? Lähetä ne minulle vaikka kommenttina tai messengerin viestinä. Kolme sanaa, ei nimiä.