2010-luku jää taakse mitä jää käteen

2010-luku on viimeisiä tunteja vaille paketissa ja mitäpä jää käteen? Vuosikymmen oli täynnä epävarmuutta herättäneitä tapahtumia. Talous sahasi nousukausien ja aallonpohjien välillä. Äärioikeistolaiset poliittiset virtaukset nostivat päätään eri puolilla maapalloa. Ihmeellisintä oli, kun heidän kelkkaansa läksi kaikkialla tavallisia duunareita. Sama ilmiö oli 30-luvulla, jolloin natsiaate hurmasi työläisjoukot taakseen ja käytti itsestään hämäävästi kansallissosialistit-nimitystä.

Vuosikymmen oli kaikkien aikojen kuumin mitatussa lämpötilahistoriassa ja tilanne vain paheni vuosikymmenen loppua kohden. Silti maailman mahtajat eivät päässeet yksimielisyyteen ilmaston muutoksen pysäyttämiseen tähtäävistä toimista. Niistä vähäisistäkin sovituista toimista sanouduttiin eräiden suurimpien ilmastoa saastuttavien maiden toimesta irti. Seurauksena on maapollon jäätiköiden kiihtyvä sulaminen ja sen tuloksena merien pinnan nousu ja rannikoiden joutuminen vesien valtaan jo näkyvissä olevien vuosikymmenien aikana.  Säiden ääri-ilmiöt ovat voimistuneet, aavikoituminen kiihtynyt ja metsätuhot lisääntyneet merkittävästi mm. valtaisien metsäpalojen ja hakkuiden seurauksena.

Ihmiskunta tuhoaa kiihtyvällä vauhdilla omaa elintilaansa samaan aikaan kun väestö kasvaa varsinkin kehitysmaissa. Maailmanlaajuisesti ns. ylikulutuspäivä on aikaistunut kymmenessä vuodessa lähes kuukaudella ollen vuonna 2019 jo 29.7. ja Suomessa vastaavasti peräti 5.4. eli sen jälkeen olemme kuluttaneet enemmän kuin maamme laskennallisesti tuottaa. Tulevaisuus ei siis näytä lainkaan ruusuiselta varsinkin, kun päättäjät eivät ota maapallon tilaa tosissaan.

Vuosikymmen alkoi arabikeväänä tunnetuilla kansannousuina lähes kaikissa arbimaissa. Pitkään vallassa olleet itsevaltaiset johtajat syrjäytettiin monarkkisesti halittuja Marokkoa, Jordaniaa ja Saudi-Arabiaa lukuunottamatta. Ainoastaan Tunisiassa, josta Arabikevään liikehdinnät alkoivat tuloksena syntyi demokrattinen hallinto, muissa maissa tuloksena oli pitkäaikaiset kaaokset ja epävakaat hallinnot. Syyriassa presidentti al-Assad ei suostunut väistymään vaan ryhtyi armeijansa tuella vastustamaan kehitystä, jolloin tuloksena oli koko loppu-vuosikymmenen jatkunut raaka sotatila koko valtiossa. Tilanne mahdollisti radikaalin ja väkivaltaisen ääri-islamistisen Isis-järjestön syntymisen Syyrian ja Irakin alueille.

Jenkit valitsivat itselleen äkyräpresidentin, jonka keskeinen slogan oli Ameriikka ensin, jolla nojalla hän pyrki purkamaan kaikkia Yhdysvaltain kauppasopimuksia tavoitteenaan muka saamaan neuvoteltua paremmat sopimukset. Kävikö niin todellisuudessa on epåselvää, mutta ainakin hän sai uudet sopimukset omiin nimiinsä. Monista muistakin kansainvälisistä sopimuksista hän sanoutui irti kenties pahimpana kansainvälinen ilmastosopimus, joka solmittiin edellisen presidentin Barack Obaman aikana. Muitakin Obaman aikaan saamia uudistuksia hän pyrki määrätietoisesti mitätöimään yrityksissään kuitenkaan täysin onnistumatta. Vuosikymmenen loppu onkin sitten ollut Donald Trumpille yhtä kujanjuoksua skandaalista toiseen ja uhkana joutuminen valtakunnan oikeuteen virkansa väärinkäytöksistä.

Toinen ikuisuusprosessi on ollut Brittien pyrkimys eroon EU:sta eli Brexit. Sitä on nyt pyöritelty Britti-parlamentissa jo vuosikausia ja ero sinänsä näyttää vihdoinkin toteutuvan uuden vuoden tammikuun lopussa, mutta vieläkään ei ole mitään takeita minkälaisiksi Britannian suhteet EU:hun eron jälkeen muodostuvat. Odotettavissa on siis mielenkiintoinen vuosikymmen nyt, kun vuosi vaihtuu vuodeksi 2020. Ken elää hän näkee ja kokee.

 

Kommentit

  • sankari

    Joo, unohtamatta Ukrainen kriisiä sekä valloittajan
    alas ampumaa Malesian airlinen lentokonetta, jossa
    surmattiin yli 300 siviiliä.

Jätä kommentti

*