Ajatuksia uskonnoista ja jumaluudesta

Planck-satelliitin havaintojen pohjalta ESA:n luoma kuva kosmisen taustasäteilyn jakautumisesta maailmankaikkeudessa

Kalevalanpäivä ja sitä heti seuraava Laskiainen johtivat minut blogistina pohtimaan kansalliseeppoksia ja jumaluuksia. Laskiainenhan tarkoittaa kristityillä laskeutumista Pääsiäisen odotukseen ja sitä edeltävään paastoon. Monella kansallisuudella on omat kansalliseeppoksensa ja jumaluuskäsityksensä. Suomella on Kalevalansa ja sen sisarteos Kanteletar ja samat tarinapohjat sisältyvät myös Viron kansaalliseepokseen Kalevipoegiin. Iilias ja Odusseia ovat Kreikan eepoksia, Edda Skandinaavinen ja Nibelungenlied Saksan kansalliseepos. Vanhin muistiinkirjoitettu eepos on Babylonian ajalta oleva Gilgames-taru ja samaan ajalliseen kategoriaan liitän myös Raamatun, jota pidän Israelin kansan kansalliseepoksena ja kansalliseepposten valiona.

Monella kansallisuudella on omat eepoksensa ja myös omat jumalansa. Näyttääkin olevan ihmismielelle luontevaa hakea itselleen ylempää auktoriteettia jumaluutta, jonka puoleen kääntyä erilaisin rukousrituaalein hädän hetkellä. Raamatun mukaan Jumala loi taivaan ja maan sekä teki ihmisen omaksi kuvakseen. Sen mukaan Jumala on näöltään ihmisen kaltainen, mutta ihmisen luomisessa Hän epäonnistui pahemman kerran ja totesi sen hyvin pian itsekin, koskapa hän hukutti luomuksensa vedenpaisumuksessa säästäen vain yhden suvun jatkamaan ihmiskuntaa. Eipä tuokaan operaatio tehnyt ihmisestä sen parempaa luomusta. Tuollainen jumaluus ei minulle riitä ja antaakin aihetta olettaa, että ihminen itse loi itselleen mielikuvan Jumalastaan. Siten selittyy useiden uskontojen syntyminen ihmisyhteisöjen keskuudessa.

Mikäli Jumala on yleensäkin olemassa niin minulle jumaluus on jotain paljon suurempaa kuin Raamatun, Koraanin tai muun maallisen kirjoituksen mukainen Jumala. Hän on koko äärettömän maailmankaikkeuden Luoja ja Hänen lakinsa ovat kaikkialla kaikkeudessa voimassa olevat luonnonlait. Kaikkeuden syntyhetkestä, alkuräjähdyksestä on kulunut 13,8 miljardia vuotta eikä Hänen ole tarvinnut jälkikäteen korjailla luomistyönsä tuloksia. Tällä hetkellä tiedossa oleva maailankaikkeus on siis noin 14 miljardia valovuotta laaja ja miljardeittain galakseja sisältävä äärettömyys. Jokaisessa galaksissa on miljardeja tähtiä ja niiden ympärillä lukuisia planeettoja, joilla varmasti jo todennäköisyyksienkin mukaan on ajattelevia ja tuntevia olentoja. Planeettoja on kuin hiekanjyväsiä turistikohteiden hiekkarannoilla enkä voi mitenkään uskoa, että kaiken Luoja olisi ottanut sieltä yhden mitättömän hiekanjyvän erityiseen kaitselmukseensa. Puhumattakaan siittä, että Hän olisi valinnut siltä hiekanjyvältä yhden pienen kansan omaksi kansakseen, jota ohjailisi kaikissa arkisissakin askareissa kädestä pitäen.

Nykyisillä havaintolaitteilla on pystytty selvittämään nuo edellä mainitut faktat, mutta selvittämättä on havintoja sekoittavat pimeä materia ja pimeä energia. Edelleen spekuloidaan myös useamman rinnakaisen kaikkeuden mahdollisuuta, jolloin äärettömyys moninkertaistuisi havaitusta kaikkeudesta. Olenpa itsekseni pohtinut mahdollisuutta sisäkkäisistä maailmankaikkeuksista, joka saattaisi selittää pimeän materian ja energian olemassaolon. Jotain viitteitä siihen suuntaan olen ollut havaitsevanani myös tiedejulkaisuissa. Sisäkkäiset toisissa ulottovuuksissa toimivat maailmankaikkeudet voisivat vuorovaikuttaa toisiinsa juuri sen verran kuin havainnoissa on havaittu poikkeamia esimerkiksi avaruuden laajenemisen kiihtymisenä.

Eiköhän olisi aika päivittää Jumala-käsitystämme kivitauluja rustaavasta ja jatkuvasti tekemisiään korjaamaan joutuvasta Jumalasta todelliseen kaikkeuden Luojaan. Niin itse ainakin olen tehnyt jo aikoja sitten.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Pitäisi jonkun viisaan etsiä raamatussa olevat luonnonlait ja kirjoittaa ne nykyihmiselle selkokielellä, että jos näitä rikot tuhoat maapallosi ja itsesi (sairaudet).

Kommentointi on suljettu.