Brexit coming, so what?

Boris Johnson voittonsa tunnossa 12.12. kansanäänestyksen yhteydessä

Olen seurannut blogeissani brittien touhuja silloisen pääministerin David Cameronin junailemasta EU-kansanäänestyksestä alkaen. Silloin kirjoitin 10.03.16 otsikolla ”Miinavaaroja” mm. että Cameron pelaa uhkapeliä maansa EU-jäsenyydellä havitellessaan itselleen vahvempaa mandaattia neuvotellakseen briteille edullisemman sopimuksen EU:n kanssa. Mikäli eroa kannattava puoli voittaa niin seurauksena saattaa olla Britannian EU-eron seurauksena se, että EU-myönteinen Skotlanti päättää valita itsenäisyyden ja hakeutumisen itsenäisenä valtiona EU:n jäseneksi.

Seuraava aiheeseen liittyvän blogini julkaisin 16.06.16 otsikolla ”Cameron pelaa venäläistä rulettia”. Siinä totesin mm. että länsimaiseen edustukselliseen demokratiaan sopivat huonosti kansanäänestykset. Niissä erilaiset populistiset tahot saavat mahdollisuuden ohjailla ihmisiä äänestämään aivan muista asioista ja muilla kriteereillä kuin kansanäänestyksessä on ollut tarkoitus äänestää. Näin kävi nimenomaan brittien kansanäänestyksessä 23.06.16, kun innokkain EU:n vastustaja Lontoon tuolloinen pormestari Boris Johnson levitti sumeilematta täysiä valheita EU:stan ja sai ihmiset uskomaan EU:n turmiollisuusteen briteille. Neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä EU-eron kannattajat voittivat tuloksella 51,9% – 48,1%.

Kansanäänestyksen tuloksen selvittyä hävisivät puuhamiehet kummastakin leiristä kuin pieru saharaan ja brexitin toteuttajaksi valikoitui monelle varsin tuntematon Theresa May, josta kaavailtiin konservatiivien joukossa uutta rautarouvaa Margaret Thatcherin tapaan. Brittien parlamentille ei kuitenkaan kelvannut Mayn neuvottelema EU-erosopimus ja niinpä May päätti hajoittaa parlamentin ja järjestää uudet vaalit saadakseen paremman mandaatin itselleen ja EU-eron etenemään. Hän laski kuitenkin mahdollisuutensa väärin ja kärsi vaaleissa tappion, jonka seurauksena erosopimuksen läpimeno vain vaikeutui ja lopulta Mayn täytyi itse erota pääministerin pestistä.

Tilalle pääministeriksi nousi valehtelemalla valtaan Boris Johnson, joka uhosi vievänsä Britannian pois EU:sta vaikka ilman sopimusta eli toteuttavansa ns. kovan Brexitin. Hän neuvotteli uuden erosopimuksen, joka hänen puheidensa mukaan oli merkittävästi Mayn neuvottelemaa sopimusluonnosta parempi. Mutta kun sekään ei mennyt palamentissa läpi vaikka Johnson pyrki kikkailemaan parlamentin kokoontumistakin estämällä niin hänkin päätyi hajottamaan parlamentin ja hakemaan Brexitilleen parempaa läpimenomahdollisuutta jälleen uusien vaalien kautta. Vaalit pidettiin 12.12.19 ja niissä hän saikin selkeän voiton ja pääsee tavoitteeseensa irroittaa Britannia EU:sta tammikuun lopussa 2020.

Sitten alkaa todellinen vääntö EU-eron jälkeisistä suhteista Britannian ja EU:n välillä. Vahva arveluni on, että änkyränä tunnettu Johnson ei saa EU:lta haluamiaan myönnytyksiä ja suhteissa toteutuu kuitenkin kova Brexit. Eräässä blogissani (02.04.19) totesin jo, että kuningatar Elisabethin kannattaisi jäädä mitä pikimmin eläkkeelle nyt, kun hän on vielä Iso-Britannian kuningatar. Brexitin myötä on olemassa aivan todellinen uhka Skotlannin irtautumisesta Britanniasta ja liittyminen EU:hun. Siten Boris Johnson jää historian kirjoihin miehenä, joka paitsi irroitti Britannian EU:sta myös hajoitti Iso-Britannian kuningaskunnan. Vaarana on myös, että Pohjois-Irlannin väkivaltaisuudet alkavat kaikessa rajuudessa uudelleen. Onnittelut hänelle siitä kaikesta jo näin etukäteen.

Näyttää siltä, että blogiennustukseni ovat käymässä täysimääräisesti toteen ja Englannin kanaalista onkin tulossa kokoaan leveämpi vedenjakaja manner-Euroopan ja Britannian välille ja samalla pohjoinen Atlantti kapenee, kun sen molemmilla rannoilla hallitsevat saman mieliset änkyrät pellavapäät ainakin tulevan vuoden. Otan osaa kummankin maan kansalaisten puolesta. Totuuden aika näytää olevan lopullisesti ohi, kun mediassa ja kansainvälisessä politiikassa jylläävät vaihtoehtoiset faktat ja valeuutiset.

 

Jätä kommentti

*