Duuman vaalien jälkimainingeissa

Yritän asennoitua näin duuman vaalien jälkimainingeissa Venäjän näkövinkkeliin maailmantilasta ja tapahtumista vaikka se vaikeaa onkin. Heti aluksi on Venäjän näkökannalta asioita katsoen todettava, että niin sanottu vapaa länsimainen lehdistö on kovin yksipuolisesti asennoitunut Venäjään ja sen toimintaan kansainvälisessä politiikassa. Esille tapahtumia tuodaan lähes poikkeuksetta Venäjä vastaisesti. Esimerkkeinä voi hyvin käyttää Ukrainan tapahtumia, Krimin liittämistä takaisin Venäjään, Syyrian surullisia tapahtumia tai Isisin vastaisisia toimia. Kaikissa noissa tapahtumissa länsimaisten medioiden syyttävä sormi osoittaa suoraan Venäjään ja sen presidenttiin Vladimir Putiniin.

Tyhjentävää selitystä Venäjän toimille ei voi mitenkään keksiä vaikka katselisi miten Venäjä-mielisten lasien läpi tahansa. Ehkä jotain perusteita saattoi löytää kuitenkin YLEN Docventures-ohjelman laajasta Putinin haastatteluaineistosta. Olihan se ainakin Venäjän presidentin näkemys maailmanpolitiikan kipupisteisiin länsimaisen median vastapainoksi. Ei Putin nyt ainakaan kolmatta maailmansotaa lietsonut ja muutenkin kannanotot tuntuivat pikemminkin rauhoittavilta kuin sotaisilta, mutta se tuli selväksi, että Putin on tarkka Venäjän intressien puolustamisen kanssa. Keskinäisillä syyttelyillä ei kuitenkaan saavuteta mitään edistystä.

Otetaanpa muutama esimerkki Venäjän ja länsimaiden nokittelusta. Lähi-idän jatkuvassa kriisissä ja samoin ns. arabikevään kuohunnoissa    länsimaat ovat sotkeutuneet pahoin sotilaallisin toimin useiden maiden tapahtumiin ja tuhonneet siinä yhteydessä niiden maiden hallinnolliset rakenteet niin, että ne ovat nyt kaaoksessa. Samalla on luotu otolliset olosuhteet al- Kaidan ja Isisin kaltaisille ääriaineksille vahvistaa asemaansa koko muslimimaailmassa. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Afganistan, Irak, Libya, Jemen ja Syyria. Seuraukset eivät ole rajoittuneet ainoastaan noihin maihin vaan ovat synnyttäneet valtaisan pakolaisaallon mm. Eurooppaan ja terroritekojen sarjan osaan Eurooppaa ja nyt taas myöskin Yhdysvaltoihin. Sitä saa mitä tilaa.

Venäjä on erityisen närkästynyt Naton näkyvästä läsnäolosta sen rajojen tuntumassa. Niihin Venäjä on vastannut brovokaatioiksi mielletyillä esiintymisellä lähialueillaan. Viimeisin veto on tuoda vahvimmat ilmatorjuntaohjuksensa länsirajansa tuntumaan ja samalla myös Suomen rajan läheisyyteen perusteena Pietarin ja koko Leningradin alueen turvallisuuden takaaminen. Lännen toimia tässä maailmanpolitiikan shakissa ei lehdistö pidä lainkaan brovokatoorisina vaikka Nato harjoittelee mm. Balttiassa aivan Venäjän rajan tuntumassa ja Suomi on ollut innolla mukana harjoituksissa. Kannattaisikohan lännen ymmärtää hieman Venäjänkin intressejä ennen kuin alkaa kaivaa verta nenästään. Verenvuoto voi alkaa pinestä vahingossa syttyneestä kipinästäkin silloin kun tieten tahtoen keskenään uhitellaan.

Kun tähän soppaan lisätään Yhdysvaltojen täysin ennakoitamattomat presidentin vaalit niin voi sanoa, että elämme vaarallisia aikoja.