Erdoganin iltalypsy ja omat Turkki-kokemukseni

Nyky Turkki sijaitsee strategisesti merkittävällä alueella Euroopan ja tulenaran Lähi-Idän välissä ja tiedostaa varsin hyvin asemansa merkityksen. Varsinkin nykyisen presidentin RecepTayyip Erdoganin aikana maan asemaa on käytetty häikälettömästi hyväksi pyrkimällä sillä kiristämään itselle mahdollisimman paljon myönnytyksiä. Viimeisin esimerkki kiristystaktiikasta on Turkin asettuminen vastustamaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemuksia. Perusteluna Erdogan pitää väittämää, että maat suojelevat Turkin vastaisia terroristeja erityisesti kurdistanin työväenpuolueen PKK:n sissejä.

Nyt, kun Turkin talous sakkaa melko pahoin ja Erdoganin oma kannatus on kehityksen myötä lähes romahtanut niin, hän käyttää sumeilematta kaikkia tilaisuuksia hyväkseen nostaakseen omaa profiiliaan kansalaistensa silmissä. Ensin Erdogan on nimennyt poliittiset vastustajansa terroristeiksi ja sen jälkeen vaatinut muiden maiden kohtelevan heitä terroristena. Sillä perusteella hän on vaatinut mm. Ruotsia ja Suomea luovuttamaan nimeämänsä henkilöt Turkkiin tuomittavaksi. Hänelle näyttää olevan täysin käsittämätöntä, etteivät vallassa olevat poliittiset puolueet voi ohjailla oikeuslaitosta toteamaan näitä henkilöitä terroristeiksi vain sillä perusteella, että he vastustavat Erdoganin itsevaltaisia toimia.

Mikäli Natolla olisivat olleet  perustamisensa alkuvuosina voimassa samat kriteerit kuin nykyisin, ei Turkkia olisi koskaan hyväksytty Naton jäseneksi. Todellisuudessa Turkki uhittelee Suomen ja Ruotsin kustannuksella Yhdysvalloille saadakseen maalta myönnytyksiä omia vaatimuksiaan kohtaan. Siinä pelissä Suomi ja Ruotsi ovat vain sijaiskärsijöitä.

Turkin historia on täynnä raakoja toimia alistamiaan kansoja kohtaan. Pahimpana on ollut arviolta yli miljoonan armenialaisen kansanmurha 1915, jota Turkki ei ole koskaan tunnustanut kansanmurhaksi. Sen tunnustaminen on määritelty lailla jopa rikokseksi. Turkilla pitää olla aina jokin ulkopuolinen taho, jonka syyksi maan kulloinenkin johto vai sälyttää omat epäonnistumisensa. Tätä nykyä tuota tahoa edustaa parikymmenmiljoonainen kurdikansa.

Oma kokemukseni Turkista pohjautuu puolenkymmeneen lomamatkaan Turkin etelärannikolle vuodesta 2004 alkaen muutaman vuoden jaksossa. Talvella 2004 pohdimme ystäväpariskunnan kanssa seuravaa yhteistä matkakohdettamme ja esille oli heidän taholtaan noussut Turkki. Minä olin varsin epäileväinen kohteen valintaan, mutta koska matkat sinne olivat suhteellisen edullisia annoin kuitenkin periksi. Niinpä teimme matkan Turkkiin saman vuoden keväällä kohteena lounaisrannikolla oleva Marmaris.  Sinne lennettiin suoralla lomalennolla Dalamanin sotilaskentälle, jonne aikoinaan laskeutui ensimmäisen turistilennon Finnair.

Matkamme ajankohtana Turkin liiran arvo oli aivan alamaissa, siellä saattoi olla viikon miljonäärinä ja lähes sellaisina meitä turkkilaisten puolelta myös kohdeltiin. Silloin Erdogan toimi maan pääministerinä, jonka nimi ei missään vaiheessa edes tullut esille. Sen sijaan joka paikassa oli Turkin länsimaistaneen Kemal Atatürkin kuvia merkkinä siitä, että häntä maassa kunnioitettiin. Suomalaisia kohdeltiin todella ystävällisesti osasivatpa turistien kanssa tekemisissä  olleet auttavasti myös suomea. Meitä pidettiin sukulaiskansana.

Vaikka elettiin pääsiäisen seutua oli sää mitä mainioin lomailuun Välimeren rannikolla. Joka tapauksessa tuolla matkalla karisi minusta viimeisetkin epäluulon rippeet Turkkia ja turkkilaisia kohtaan. Niinpä teimme 2000-luvulla useita muitakin matkoja Turkkiin, joilla kävimme mm. Marmariksesta käsin sisämaassa upeassa nähtävyyskohteessa Pamukkalessa. Viimeisimpänä matkana teimme auringonpimennysmatkan Belekiin Turkin eteläiselle aurinkorannikolle 25.3. – 1.4.2006. Auringonpimennys sattui parhaaseen katseluaikaan 29.3. täydellisen ajan olessa klo 12.52 – 12.56. Saimme seurata pimennystä Adora- hotelimme kattoterassilta, josta avautui esteetön näkymä auringon suuntaan sinisenä hohtavalle Välimerelle.

Olin aiemmin kokenut lähes täydellisen auringonpimennyksen poikavuosina Saarijärvellä v. 1954 ja täydellisen pimennyksen Joensuussa v. 1990. Silloin syvin pimennysvaihe peittyi kuitenkin harmittavasti pilviverhon taakse. Tällä kertaa asetelma oli kuitenkin täydellinen pimennysnäytelmän seurantaan eikä pimennys tuottanut pettymystä. Täydellisen vaiheen aikaana näkyi varsinkin Venus kaukana Auringon oikealla puolella selvästi näkyvissä vielä hyvän aikaa täydellisen pimennysvaiheen jälkeenkin. Tuohon näytelmään päättyivät meidän Turkin matkamme. Sen yhteydessä kävimme myöskin tutustumassa läheiseen Antalyan suurkaupunkiin. Tähän matkaan päättyivät henkilökohtaiset Turkki kokemukseni. Tuolloin ne olivat ihan myönteisiä kokemuksia.

Nyttemmin on Erdogan tuhonnut tehokkaasti myönteisen suhtautumiseni Turkkiin ja sen nykyhallintoon.