Henki vastaan materia

Jääkiekon maailanmestaruus on ratkennut.

Suomi on useassa yhteydessä osoittanut, että luja yhteishenki voittaa materiaalisen ylivoiman. Niin tapahtui maailmansodissa, jolloin luja yhteishenki mahdollisti maan säilymisen itsenäisenä. Viimeisimmät esimerkit ovat urheilun alalta, kun Suomen eri jääkiekon maajoukkueet ovat taistelleeet etukäteen vahvempina pidettyjä maita vastaan voittaen useita mestaruusmitalleita juniori-joukkueista, naisten ja miesten maajoukkueeseen saakka.

Viikonloppuna varmistunut viimeisin jääkiekon maailmanmestaruus on loistava esimerkki yhteispelin voimasta. MM-kisoissa Suomen  etukäteen arvioiden vähin odotuksin koottu jääkiekkomaajoukkue pesi menen tullen huippumaiden vahvat ammattilaisista kootut joukkueet yksi toisensa jälkeen ja voitti Suomelle kolmannen kerran jääkiekon maailmanmestaruuden. Kisojen aikana Kanada kaatui kahteen kertaan  ja pudotuspeleissä Suomen jakoihin sotkettiin niin Ruotsi kuin Venäjäkin. Erinomaista Suomi, Finnlandian sanoja mukaillen – sä näytit maailmalle ettet taipunut sä paineen alle.

Maailman politiikassa on kuitenkin viimeaikainen kehitys vuodesta 2016 alkaen johtanut aina vain epävarmempia aikoja kohden. Jenkeissä presidentiksi nousi itseään täynnä oleva täysverinen narsisti mottonaan Amerikka ensin. Tämä herra presidentti ei tajua yksinkertaista totuutta, ettei edes Amerikka menesty ilman  muuta maailmaa. Ensitöikseen hän sanoutui irti suurinpiirtein kaikista kansainvälisistä sopimuksista, joita hänen edeltäjänsä Barack Obama oli onnistuneilla neuvotteluilla saanut aikaan. Tilalle hän on rakennellut tullimuureja vähän suuntaan, jos toiseenkin, asettelee pakotteita toisaalle ja myy surutta aseita konfliktialueille lähi-itään.

Johdonmukaisuutta hänen toimistaan ei löydä hakemallakaan. Toisaalla hän vahvistaa Yhdysvaltojen kantana, että Israelin sodassa valtaamat Golanin kukkulat kuuluvat osaksi Israelin valtiota. Toisaalla hän asettaa Venäjälle pakotteita Krimin verettömästä haltuunotosta. Krim on muutenkin hieman poikkeuksellinen tapaus. 50-luvulla Nikita Hrutshev lahjoitti niemimaan silloiselle Ukrainan neuvostotasa- vallalle, jota ei enään ole olemassa. Putin siis oikeastaan vain peruutti lahjoituksen maalta, jota puolestaan lahjoitusajankohtana ei ollut olemassa. Putin on vanha KGB-kettu, joka hallitsee kansainvälisen politiikan kiemurat. Hän voi mm. väittää kirkkain silmin, ettei Venäjällä ole mitään osuutta Ukrainan tapahtumiin, kun siellä häärivät siviiliasuiset ”vapaaehtoiset” vihreätakit Venäjä-mielisten ukrainalaisten tukena.

Seuraava epävarmuutta lietsova tekijä on Brexit, jonka lopputulosta britit eivät näy pystyvän päättämään. Brexitin kiihkomielisimmät kannattajat ovet perustaneet asiaansa ajamaan brexit-puolueen, jolla ei ole mitään muuta ohjelmaa kuin brexitin läpiajo vaaliajasta samoihin valheisiin vedoten vaikkapa sitten ns. kovana brexittinä ilman minkäänlaista erosopimusta. Siinä meillä on toinen änkyrätaho Trumpin hallinnon lisäksi aiheuttamaan suurta epävarmuutta maailmaan. Kun tähän kaikkeen lisätään käytyjen EU-vaalien äärikansallisten oikeisto-voimien voitot useassa suuressa EU-maassa niin yhä huonommalta tulevaisuus näyttää. Kannattaisi maailman poliitikkojen ottaa oppia Suomesta mitä yhteistyön voimalla saadaan aikaan hajoittamisen ja repimisen sijasta.

Olen viimeaikoina pohdiskellut myös miksi maailman kauppaa käydään dollaripohjaisena, kun se mahdollistaa Yhdysvaltojen puuttumisen mm. pakotteiden muodossa vapaaseen maailmankauppaan. Eikö Eurooppa ole riittävän vahva toimija maailmalla, että se voisi edellyttää Euroopan maiden käyvän kauppaa euroilla. Silloin jotkut Trumpin kaltaiset epävakaat toimijat eivät pääsisi ohjailemaan yhtä voimallisesti maailman kauppavirtoja omaksi hyödykseen.

Ihmettelyn aiheena on ollut myös se, mitä äänestäjien päänupissa liikkuu, kun he antavat äänensä puolueelle, jonka ehdokkaista väintäinkin kolmannes on syyllistynyt jopa puolueen puheenjohtajaa myöten vähintäinkin vihapuherikoksiin. Eiköhän olisi korkea aika poliitikkojenkin ottaa oppia Lejonien jääkiekkojoukkueesta ja pyrkiä änkyräpolitiikasta etsimään aidosti rakentavaa yhteistyön politiikkaa. Euroopan parlamenttiinkin persuista äänestettiin vihapuhe-edustajat, joilta en ole edes katumusta puheistaan kuullut. Siltä osin surettaa jääkiekko-huuman keskelläkin olla suomalainen.

 

 

Jätä kommentti

*