Kuopio oli pitkälti Herman Saastamoisen työn ansiosta 1900-luvun alusta lähtien melkoinen metsäteollisuuden keskittymä aina 70-80-luvuille saakka. Toiminta oli monipuolista, kun oli sahaa, rullatehdasta, vaneri- ja lastulevy-tehdasta olipa siinä vaiheessa Kuopiossa jopa maailman suurin tulitikkutehdaskin. Nykyisin puunjalostusteollisuutta edustaa ainoastaan Savon Sellun nimellä aloittanut ja aalloituskartonkia tuottava tehdas, joka nykyisin on käsittääkseni kansainvälisen monialayrityksen omistuksessa ja käyttää nykyisin nimeä Mondi Powerflute Oy.

Muun teollisuusalan osalta muistelen Nokian olleen alun elektroniikan kihittämisvaiheessaan tuloillaan ihan tosissaan Kuopioon, mutta silloiset vaateteollisuuden patruunat Turon Oiva Turunen ja Pirettan Veijo Koponen torppasivat lobbauksellaan yrityksen. He pelkäsivät varmaankin ja osittain ihan syystä, että elektroniikka-ala tulisi kilpailemaan markkinoilla olevasta naistyövoimasta tekstiiliteollisuuden kanssa mm. paremmilla palkkaehdoilla.

Nokia ei jäänyt kuopiolaisten poliitikkojen vetkuttelua odottelemaan vaan satsasi pääkaupunkiseudun ulkopuolisen kasvunsa Ouluun, jonne onkin kehittynyt vuosikymmenien saatossa merkittävä elektroniikka osaamisen keskittymä. Noina samoina vuosikymmeninä puolestaan tekstiiliteollisuus Kuopiossa näivettyi käytännössä kokonaan markkinoilta joko konkurssien kautta tai siirtymällä halvemman työvoiman maihin.

Nyt on tarjolla uusi aluevaltaus kuopiolaiseen varsin vähäiseen teolliseen kehitykseen, kun Finnpulp Oy on pyrkimässä rakentamaan Sorsasaloon maailman suurinta havusellutehdasta. Kertaalleen se on jo torpattu aina korkeimmassa oikeudessa asti ympäristösyistä, mutta yritys ei ole luopunut toivostaan saada rakentaa suunnittelemaansa tehdasta varaamalleen tontille.

Olisihan tehdas melkoinen piristysruiske Kuopiolle ja koko itä-Suomelle, mutta ymmärrän hyvin myös hankkeeseen liittyvät ympäristönäkökohdat. Kallaveden tila ei saa vaarantua tehtaan myötä. Uskoisin kuitenkin vahvasti, että siihenkin löytyy myönteinen ratkaisu niin voimakkaasti on edetty sellutehtaiden jätepäästöjen käsittelyssä sitten Lievestuoreen voimakkasti haiseesta jätelammikosta nykypäivään.

Kaikista ihanteellisin ratkaisuhan olisi suljettu kierto, jolloin tehdas ei päästäisi ulos jätevesiä lainkaan. Mielessäni on alkanut itää ajatus siitä, että tarvitseeko tehtaan yleensäkään tuottaa jätevettä vaan voitaisiinko jäte muuttaa kaasuksi ja hyödyntää energiana tehtaan prosessissa. Onhan veden muuttaminen kaasuksi ja sitä kautta jopa avaruusrakettien polttoaineeksi ihan toteutettavissa oleva suunnitelma kuun oletettujen vesivarantojen hyödyntämiseksi matkattaessa edelleen Marsiin. Ken elää hän näkee.