Nykyihmisen kehityskaari ulottuu noin 300.000 vuotta taaksepäin Afrikkaan, josta pieni ihmispopulaation osa alkoi levittäytyä Afrikan ulkopuolelle Lähi-Idän kautta vajaat 200.000 vuotta sitten. Nykyisin ihmisiä elää maapallolla noin 8 miljardia levittäytyen kaikkille maapallolla Antarktista lukuunottamatta. Alkuun ihmiset olivat metsästäjä keräilijöitä, jotka asuivat luolissa vaihtaen asuinpaikkaansa sen mukaan mistä riistaa oli saatavissa.

Tuolloin aseina olivat puunuijat ja kivikirveet, joita käytettiin lähinnä metsästysvälineinä. Aikaa myöten varmaankin jouduttiin nahistelemaan parhaista metsästysmaista keskenäänkin, mutta varsinaisia sotia eri klaanien välillä ei käyty, kun väestöpopulaatiot olivat sen verran pieniä, että kaikille elintilaa oli riittävästi. Varhaisin sota, josta on säilynyt dokumentoitua tietoa Lähi-Idässä 1400-luvulla eaa käyty Meginddon taistelu egyptiläisten ja Kaanainmaan joukkojen välillä. Se osoittaa, että lähi-itä on ollut ruutitynnyri jo vuosituhansien ajan ja on sitä edelleen.

Ihmetystäni herättää se, että kenties yksiä aktiivisimmista sodanlietsojista ovat olleet maailman eri uskonnot vaikka käsiteykseni mukaan niiden opit kieltävät katekorisesti tappamisen. Mikäli uskontojen opetusta noudatettaisiin kirjaimellisesti loppuun asti niin ei taivaan portilla juurikaan tungosta olisi. Kun katsotaan ihmiskunnan historiaa taaksepäin niin sotalaitteiden kehitys on ollut aivan valtavaa kivikirveistä ydinpommeihin ja keihäistä pitkän matkan ohjuksiin. Nykyisillä aseilla pystyttäisiin käytännössä tuhoamaan vaikka koko maapallo asumiskelvottomaksi.

Samaan aikaan ihmisen henkinen kehitys ei ole saurannut lainkaan aseteknistä kehitystä. Henkisellä tasolla ihmiset ovat edelleen luolamiestasolla ja valmiita käyttämään kehittyneitä aseitaan toisiaan vastaa seurauksista välittämättä. Ihmisen yksi perisynneistä on itsekkyys. Se on konkreettisesti havaittu parhaillaan menossa olevassa sodassa Ukrainassa, jossa Venäjä tuhoaa surutta muun muassa ukrainalaisia siviilikohteita. Venäjän presidentti Vladimir Putin on osittanut selvästi sen mitä merkitsee itsekeskeinen yksinvaltius, kun johtajan arvostelukyky pettää.

Näitä itsevaltiaita kyllä maailmassa riittää vaikka kaikkien osalta heidän toimensa eivät ole aivan sodan asteelle yltäneetkään. Kiina on ollut hyvin aktiivinen varsinkin Afrikassa kasvattamassa omaa vaikutusvaltaansa ja samaan aikaan alistaa voimakkasasti islamin uskoisia uiguureja omassa maassaan. Turkin presidetti Erdogan alistaa lähemmäs 30 miljoonaista kurdien kansaa, joka on asunut turkkilaisten kanssa rinnan samoilla alueilla vuosituhansia ilman kahnauksia. Jossakin vaiheessa kuohuvaa 1900-lukua länsimaat lupaisvat kurdeille jopa itsenäisen valtion Lähi-itään, mutta pettivät lupauksensa ja siitä kärsitään nyt.

Viimeaikaisissa sinänsä demokraattisissa vaaleissa on ollut nähtävissä pelkästään huonoja hävijöitä ja heidän masinoimiaan tuhoisasti käyttäytyviä kannattajiaan. Huonoimpina esimerkkeinä Trumpin häviön jälkeen tapahtunut väkivaltainen kongressitalon valtaus v. 2021. Samanlainen tilanne on toistunut nyt kaksi vuotta myöhemmin Brasiliassa, jossa istuneen presidentin Jair Bolsonaryn kannattajata eivät hyväksyneet presidentin tappiota täysin demokraattisissa vaaleissa vasemmiston ehdokkaalle Lula da Silvalle.

Useassa näennäisesti demokraattisessa maassa erilaiset valtaryhmittymät pyrkivät kaventamaan demokratian toimintaa. Kyseessä ovat ennenkaikkea äärinationalistiset ja -oikeistotahot. Yleensä he ihannoivat vahvan johtajan toimia ja sellainenhan oli erityisesti natsijohtaja Adolf Hitler. Demokratian periaatteisiin kuuluu kuitenkin vallan kolmijako, jossa erotetaan toisistaan lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta. Tuo periaate tuntuu olevan täysin vieras käsite monille itsekeskeisille valtioiden päämiehille.

Esimerkkinä voi pitää mm. Unkarin pääministeriä Viktor Orbania, joka pyrkii rapauttamaan oikeusvaltioperiaatetta alistamalla tuomarinimitykset ja korkeimmanoikeuden päätökset poliittiseen valvontaan samaan aikaan kun Unkari nauttii merkittävistä EU:sta  saamistaan miljardien tuista. Saahan nähdä kestääkö Brysselin kantti tiukassa paikassa saada Unkari muuttamaan kurssiaan aidosti kohden oikeusvaltioperiaatteita.

On kuljettu pitkä matka 300.000 vuodessa kehittyneestä ihmisapinasta sinänsä kehittyneeseen nykyihmiseen, mutta sopii kysyä onko paljonkaan todellista kehitystä tapahtunut? Kysyy nimimerkki satunnainen huomioitsija.