Isä-Hanneksen vuosisata: Nuoruus

Isäni Hannes Rajasärkkä syntyi Johannes nimisenä Juho ja Maria Ryyminin perheen esikoisena 20.05.1921 luovutetun alueen Suistamon pitäjässä Ahvenlammin kylässä. Juho oli paikkakunnalla tunnettu metsätyömies ja tunnustettu taitava kirvesmies. Hän oli myös vakaumuksellinen sosialidemokraatti ja sama vakaumus tarttui myös esikoispoikaan. Aatteestaan huolimatta Juho oli sattuman oikusta joutunut kansalaissodassa valkoisten puolelle, joten Hanneskin vältti pahimmat punikinpenska solvaukset kouluiässään. Asetuttuaan kerran kunnalisvaaliehdokkaaksi valittiin Juho myös Suistamon valtuuston jäseneksi ja sai kokea siinä asemassa Lapuan liikkeen riehumiset myös kotipitäjässään. Kerran riehujat tunkeutuivat kunnan talolle kesken valtuuston kokouksen vaatien ”punikkeja” poistumaan tai heidät poistetaan väkivalloin. Niinpä Juhokin joutui poistumaan kokouksesta valtuustohuoneen ikkunan kautta ja pakenemaan uhkaajiaan metsien kautta kotimökilleen. Kotiin hän uskaltautui palaamaan vasta yön pimeinä hetkinä varmistettuaan ensin, ettei sen ympäristössä liikuskele vainoajia.

Se oli elämän korkeakoulu, joka viimesitään vahvisti Hanneksessakin sosialidemokratian vakaumusta. Traumaattinen kokemus Hannekselle oli myös kotimökin joutuminen vuoden 1935 huhtikuussa pakkohuutokaupan kautta ökyisännän omistukseen ja perheen saadessa häädön kotoaan. Isänsä apuna ollen juuri 14 vuotta täyttävä Hannes oli rakentamassa perheelle uuden kodin muutamassa kuukaudessa eikä perhe joutunut aivan mieron tielle. Vielä oli edessä kuitenkin yksi koettelemus, joka johti sukunimen vaihtoon. Suistamolla oli useita Ryymin nimisiä perheitä ja muutama heistä jopa Juhon ja Marian täyskaimoja. Siitä aiheutui useita väärinkäsityksiä viimeisimpänä tapahtumana Juholle tarkoitetun tapaturma-avustuksen päätyminen väärän Juho Ryyminin taskuun. Se oli lopullinen kimmoke, joka niin sanotusti katkaisi kamelin selän.

Suistamolle oli tullut luterilaiseksi rajaseutupapiksi innokas suomalaisuusmies Lauri Leikkonen, joka oli ehdotellut Juholle sukunimen vaihtoa ja tuon kokemuksen seurauksena Juhokin innostui ajatukseen. Leikkosella oli jopa ajatus uudesta sukunimestä, jonka hän oli kehitellyt Juhon perheen asuin paikan mukaan Rajasärkäksi. Mökki sijaitsi aivan Ahvenlammin, Alatun ja Ulmalahden kylien rajalla Suur-Särkiksi kutsuttuilla hiekkaharjuilla. Pappi lupasi hoitaa koko nimen vaihtoon tarvittavan paperisodan ja 2.12.1936 Viipurin lääninhallitus vahvistikin virallisesti perheen uudeksi sukunimeksi Rajasärkän. Sen jälkeen sekaannuksista ei ollut vaaraa sillä nimi oli samalla myös suojattu. Niin oli tuolloin 15 vuotiaan Johannes Ryyminin nimi muuttunut Johannes Rajasärkäksi. Käytännössä hän kuitenkin totteli koko ikänsä Hannes nimeä. Mustelmissaan hän kertoo, että Johannes hän oli poikasenakin vain silloin, kun oli tehnyt jotakin luvatonta eikä sitä tapahtunut kovinkaan usein.

Täytettyään 16 vuotta liittyi hän heti Ahvenlammin työväenyhdistyksen jäseneksi. Isä Juho oli ollut perustamassa yhdistystä vuonna 1925. Siitä alkoi Hanneksen ura sosialidemokraattina. Syksyllä 1938 päätti yhdistys lähettää Hanneksen sos.dem. raittiusliiton kursille Miina Sillanpään Säätiön Siuntion Lepokotiin. Puolue lupautui kustantamaan kurssin ja täysihoidon sekä antoipa hieman taskurahaakin, joten hänen osallistumisnsa kursille ei rasittanut perheen taloutta. Kurssi alkoi tammikuussa 1939 ja kesti koko kevätkauden. Antoisaksi kokemansa opiskelun lisäksi Hannes pääsi tutustumaan myös maan pääkaupunkiin, kun Siuntiosta tehtiin retki Helsinkiin. Siellä käyntikohteena oli mm. Eduskuntatalo, jossa he saivat seurata eduskunnan istuntoa. Lisäksi he tutustuivat Kansallisteatteriin ja Väinö Tannerin opastuksella Osuusliike Elantoon. Opiskelu Siuntiossa innosti nuorukaista siinä määrin, että hän päätti hakeutua seuraavana syksynä opiskelijaksi Työväen Akatemiaan. Sitä varten hän sai myös lupauksia taloudellisesta tuestakin. Tilanne maailman politiikassa ratkaisi asiat kuitenkin toisin.

Syyskuun 1. päivän varhaisina aamutunteina hyökkäsivät Hitlerin komentamat Saksan armeijan joukot Puolaan ja valtasi neljässä viikossa koko läntisen ja keskisen Puolan. Molotov-Ribbentrop sopimuksen mukaisesti Saksa ja Neuvostolitto jakoivat pohjoisen ja itäisen Euroopan alueet keskenään etupiireihin. Siten Neuvostoliitto miehitti Saksan Puolan valtauksen yhteydessä Puolan itäosat omaan etupiiriinsä kuuluvina alueina. Sitä ennen oli Hannes omien muistelmiensa mukaan elänyt elämänsä kevään ja kesän. Nyt oli kuitenkin edessä ankea syksy, joka suisti kaiken optimismin tieltään. Opiskelun jatkamiselle ei ollut mitään mahdollisuuksia. Saksan ja Neuvostoliiton solmimassa salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi oli sijoitettu osaksi Neuvostoliiton etupiiriä.

Kannaksella tehtiin linnoitustöitä vapaaehtoisin voimin kesäkuun alulta 1939 alkaen ja ne ehdittiin saamaan suurinpiirtein valmiiksi reserviläisten voimin syksyn aikana Ylimääräisten Harjoitusten nimellä (YH) tehdyillä jatkotöillä. Sinne kutsuttiin reserviläisiä osittaisilla liikekannallepanomääräyksellä 7.10.1939 alkaen. Määräyksiä jaettiin myös Hämekosken työväentalolla rauhanajan viimeisissä tansseissa. Hannes oli tuolloin vielä sen verran nuorta ikäluokkaa, että kutsut eivät vielä häntä koskeneet, mutta siihen tanssit päättyivät. Liikekannallepano merkitsi sitä, että myös Suistamolle alkoi tulla koko ajan enenevässä määrin sotilaita. Liekkö koskaan ennen Suistamolla ollut väkeä niin paljon kuin tuona marraskuun ajanjaksona.

Suomi oli saanut 5.10. Neuvostoliiton ulkominsteri Molotovilta kutsun Moskovaan neuvottelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä” kuten kutsun sanoma kuului.  9.10. läksi valtioneuvos J.K. Paasikivi seurueineen Moskovaan. Neuvostoliitolla oli Suomelle aluevaatimuksia, joihin Suomen poliittinen johto ei katsonut voivansa suostua ja niin neuvottelut kariutuivat 15.11. tuloksittomina. 26.11. järjesti Neuvostoliitto näytösprovokaation, jossa muka Suomen puolelta olisi ammuttu tykistöllä Neuvostoliiton puolelle Mainilan kylään.  Suomi torjui väitteen, koska Suomella ei edes ollut tykistöä riittävän lähellä rajaa. Kuitenkin Neuvostoliitto sanoi 28.11. yksipuolisesti irti hyökkäämättömyyssopimuksen ja aloitti Talvisodan nimellä tunnetun hyökkäyssotansa Suomea vastaan.

Siviiliväestön evakointia ei oltu toteuttu kunnolla edes rajan pinnastakaan, mutta nyt sodan sytyttyä oli liikennettä molempiin suuntiin. Monet rajan pinnasta lähteneet eivät olleet ehtineet ottaa mukaansa juuri mitään ja olivatpa monet pakkasesta huolimatta joutuneet matkaan hyvin vähäisin vaattein. Paljon jäi siviileitä vihollisen jalkoihin edes mahdollisuutta päästä pakoon.

Hannes oli mennyt marraskuun viimeisen päivän aamuna halkometsään, kaateli koivuja ja teki niistä halkoja. Metsässä oli jo paljon lunta ja työn teko oli aika työlästä, mutta kuitenkin hän sai parin kuution pinon halkoja kasaan. Töiden päätettyään hän laittoi kirveen ja sahan pinon päälle ja läksi kotiin. Sinne jäivät niin valmiit halot kuin työvälineetkin ja hän kuuli sodan alkaneen vasta ensimmäisen sotapäivän iltana kotiin tultuaan. Siihen päättyi 18-vuotiaan nuorukaisen nuoruus kerta heitolla kuin seinään. Tulevaisuus oli täysin hämärän peitossa, mutta mitään hyvää se ei luvannut.

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

*