Johtajien vaihtoviikot?

Koronakesän nyt päättyessä alkavat eri tahoilla johtajien valintaprosessit, jotka saattavat johtaa uusien johtajien esiinmarssiin. Demarit aloittivat jo uuden puheenjohtajan odotetulla valinnalla, kun pääministeri Sanna Marin valittiin  Tampereen 22.-24.8.2020 pidetyssä  puoluekokouksessa  yksimielisesti puolueen puheenjohtajaksi seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.  Antti Rinne vetäytyi vapaaehtoisesti tavoittelemasta jatkokautta puheenjohtajana ja niin jäi perinteinen vaalia edeltävä “pitkien puukkojen” lobbausyö tässä puoluekokouksessa tarpeettomana pitämättä. Edellisellä kerralla meno taisi olla rajua, kun Antti Rinnettä lobattiin Urpilaisen ohi puheenjohtajaksi ja siinä myös lobbaajat onnistuivat – valitettavasti.

Seuraavana vuorossa oli tiukka taisto puheenjohtajuudesta Keskustapuolueen puoluekokouksessa Oulussa 4.-5.9.2020.  Demareista poiketen keskustalla oli mistä valita, kun ehdokkaina oli istuvan puheenjohtajan Katri Kulmunin lisäksi kolme muutakin ehdokasta: tiede- ja kulttuuriministeri Annikka Saarikko, keskustan varapuheenjohtaja Petri Honkonen ja yrittäjä Ilkka Tiainen. Lisäksi kokouksessa nousi puheenjohtajataistoon vielä viideskin nimi joku tuntematon saarnamies. Uusi puheenjohtaja valittiin toisena kokouspäivänä eli 5.9.2020. Valintaa edelsi varmasti vähintäinkin vilkas omien ehdokkaiden lobbausyö nimitettiinpä sitä sitten miksi tahansa. Vaalissa Annikka Saarikko voitti Kulmunin jo heti ensimmäisellä kierroksella, joten jossiteltavaa valinnasta ei jäänyt vaikka Lapin suunnalla katkeria oltiinkin. Puoluekokouksen jälkeen Kulmunia hyviteltiin useilla näkyvillä valiokuntapaikoilla ja muilla edustuksilla.

Kokoomus piti oman puoluekokouksensa niin ikään viikonvaihteessa 4.-6.9.2020 Porissa ns. hypridimallilla. Nykyisen puheenjohtajan Petteri Orpon haastajia ei ilmaantunut, joten siinä suhteessa kokous oli pelkkä muodollisuus. Siinä sentään vaihtui kaksi varapuheenjohtajaa, jotka heti uhosivat lähtevänsä kaatamaan hallitusta avan kuin heillä siihen rahkeet riittäisivät. Seuraavana pitää oman puoluekokouksensa RKP Vantaalla 26.9.2020 ja siinä nykyinen puheenjohtaja ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson hakee itselleen jatkokautta ja myös saanee sen ilman vastaehdokkaita. Muilla puolueilla ei ole tänä syksynä puheenjohtajuuksia katkolla vaikka joitakin puoluekokouksia koronasta huolimatta kyllä pidetäänkin.

Erityistä mielenkiintoa on myös ulkomailla maissa, joissa johtajuudet eivät ole aivan itsestään selvyyksiä. Valko-Venäjällä pidetyissä presidentin vaaleissa jo vuodesta 1994 vaaleista toiseen jatkanut  Aljaksandr Lukasenka voitti vaalit virallisten tietojen mukaan taas kerran 80 %:n ääniosuudella. Vaaleja on pidetty kaikkea muuta kuin rehellisinä ja ensimmäistä kertaa ovat kansalaiset kyllästyneet presidentti Lukasenkan diktatoorisiin otteisiin ja ryhtynyt avoimesti protestoimaan häntä vastaan.

Kyse on enään siitä kuinka kauan Lukasenka pystyy keplottelemaan vallankahvassa. Se taitaa riippua ratkaisevasti Putinista, joka saattaa lähteä avoimestikin tukemaan Lukasenkan vallassa pysymistä. Putinin huolenahan on ilman muuta se, että mahdollinen vallanvaihto saattaisi johtaa Valko-Venäjän liukumiseen länsimaiden syliin. Lukasenka menim tapaamaan Putinia Sotsiin ja anomaan itselleen näkyvää apua vallassa pysyäkseen. Helppoa ei ole kaikesta huolimatta Putinillakaan, kun kengässä hiertää oppositiojohtaja Aleksej Navalnyin myrkytysyritys ja ainakin läntisten maiden syyttävän sormen osoittaminen suoraan Putiniin.

Syksy hupentuu Yhdysvaltojen presidentin vaaleihin ja marraskuun 3. päivään. Siinä asetelma on selvillä, kun nykyinen republikaaninen presidentti Donald Trump ja varapresidentti Mike Pence saavat haastajikseen demokraattien Joe Bidenin ja Kamala Harrisin, joka on ensimmäinen nainen varapresidenttiehdokkaana. Tottakai Trump kehuu täysin estottomasti miten erinomainen presidentti hän on ollut ja miten välttämätöntä hänet on valita edelleen jatkokaudelle, jolloin Amerikka pelastuu Bidenin edustamalta sosialismin uhalta.

Varmistaakseen uudelleen valintansa Trump tekee kaikkensa, että äänestysprosentti jäisi mahdollisimman alhaiseksi yrittämällä estää mm. postiäänestystä, jonka hän pyrkii leimaamaan vaalivilpiksi. Jos Trump häviää varsinaisen vaalin, hän tulee pyrkimään kaiken keinoin mitätöimään sen tuloksen väittäen tulosta vilpilliseksi. Maailma odottaa suurella mielenkiinnolla noita vaaleja sillä ne ratkaisevat millaisena maailman meno jatkuu seuraavat neljä vuotta. Parasta olisi, jos Trump häviäisi riittävän selvällä erolla niin, ettei hänelle jäisi lopputuloksen suhteen mitään jossiteltavaa. Pelkään kuitenkin pahinta sillä niin perusteellisesti Yhdysvallat on Trumpin ansiosta kahtiajakautunut ettei vastapuolille riitä minkäänlainen lopputulos. Vaalit saattavat olla demokraattisten vaalien irvikuva, jossa lopputulos voi pahimmillaan olla täysi kaaos.

Ainoat maailman johtajista, joiden ei tarvitse pelätä valtansa menettämistä ovat Venäjän Vladimir Putin, joka varmisti perustuslakimuutoksella vallan säilymisen omissa käsissään vuoteen 2036 saakka. Elinikäisiä johtajia ovat puolestaan Kiinan Xi Jingping ja Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un. Muut joutuvat elämään kaiken aikaa enemmän tai vähemmän epävarmuudessa tulevaisuudestaan johtajina vaikka päällisin puolin tilanne näyttäisikin heidän kannaltaan vakaalta.

 

Jätä kommentti

*